Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
HUOMIO oppilaat! Kirjoitusrajoite voimassa 17.1.-3.5.2015. Jokainen oppilas saa kirjoittaa korkeintaan yhden tarinan viikossa! Kiitoksia.

Park Young-ae

 

Nimi Park Young-ae "Jael" (Park suku-, Young-ae etunimi) Luokka 3.
Syntymäpäivä 14. helmikuuta Tupa Miracle
Hoitohevonen Quantuvis Tili £105

Ratsastuskokemus

Young-ae on ratsastanut noin yhdeksän vuotta pikkutytöstä lähtien sekä ratsastustunneilla että isoisänsä opetuksessa. Young-aelle isoisän poniristeytys Donni oli kuin oma hevonen; tallilla käytiin miltei kerran päivässä vaikka vain rapsuttelemassa. Ratsastuskoulupuolella Young-ae kuului valmennusryhmään ja hyppäsi korkeimmillaan metrin korkuista rataa, kunnes joutui jättämään yhden kauden väliin jalkavamman vuoksi ja menetti paikkansa. 14-vuotiaana Young-aen unelmat kuitenkin toteutuivat, ja perheenlisäyksenä pihan vanhaan pikkutallirakennukseen saapui täyden persoonan omaava Aiku, josta on sittemmin kasvanut melko kelpo ratsunalku.

Luonne

Jos on jokin adjektiivi, jolla Young-ae ei itseään koskaan kuvailisi, se on tyttömäinen. Ulospäin hän vaikuttaa äänekkäältä, välinpitämättömältä ja sarkastiselta, mutta sisältä Young-ae on oikeastaan melko herkkä, vaikkei hän sitä itse suostuisikaan ikinä myöntämään. Uusiin ihmisiin tutustuminen on Young-aelle kaikkein vaikeinta; sosiaalinen kömpelyys sekä ajoittainen kielimuuri estävät häntä saamasta seuraa ellei joku toinen tee aloitetta Young-aen puolesta, joten korvakuulokkeista ja kovasta musiikista ovat tulleet hänelle selviytymistapa. Hän pitää kaikesta urheiluun liittyvästä, erityisesti jalkapallosta (Young-aen mielestä parhaat joukkueet yli kaiken ovat Real Madrid ja FC Seoul), ja pelasikin laitahyökkääjänä pitkään ennen hevosalan opintojen alkua. 

Vaikka Young-ae saattaa vaikuttaa ulkopuolisista "älä pilaile kustannuksellani, niin minä en pilaile sinun kustannuksellasi" - tyyppiseltä henkilöltä, hän todella välittää hänelle tärkeistä ihmisistä suuresti eikä halua satuttaa kenenkään tunteita, ellei tilanteesta ole muuta poispääsyä. Hän pitää yksinäisyydestä mutta kaipaa myös ystävyyssuhteita ja läheisyyttä ja, surullista kyllä, pelkää lähestyä ihmisiä lapsuutensa rankkojen kokemusten vuoksi. Ystävänä Young-ae on korvaamaton, ja auttaa ongelmien ja vastoinkäymisten kanssa enemmän kuin mielellään. 

Ulkonäkö

Young-ae on ruumiinrakenteeltaan siro mutta jäntevä, ja pituutta häneltä löytyy 171 senttiä. Hänen kasvonsa ovat ovaalinmuotoiset ja iho vaalea, ja silmäpussit tulevat näkyviin herkästi heti vähänkin huonosti nukutun yön jälkeen. Hänen hiuksensa ovat korpinmustat, lyhyeksi leikatut ja silmät tummanruskeat. Hymyillessään Young-aelle ilmestyy hymykuoppa kumpaankin poskeen.

Kuva

Perhe

Young-aen perheeseen kuuluvat isä, äiti, sekä kuusi vuotta nuorempi, Young-hyukiksi nimetty pikkuveli. Pienempänä Young-aeta kiusattiin paljon eikä hänellä juuri ollut ystäviä, joten perhe on hänelle erityisen tärkeä; etenkin isällä ja pikkuveljellä on aivan erityinen paikka Young-aen sydämessä. Äitinsä mukaan Young-ae on kuin ilmetty isänsä, sillä he kummatkin omaavat kerrassaan suurenmoiset unenlahjat ja pohjattoman ruokahalun. 

Muuta

Young-ae on kotoisin Daegusta, Etelä-Koreasta. Hän eli pikkutyttönä perheensä kanssa kaksi vuotta Yhdysvalloissa lähellä Chicagoa, joten hänen englanninosaamisensa on yllättävän hyvä satunnaisia kömmähdyksiä lukuunottamatta. Hevosen lisäksi Young-aella on kotona oma koira, sekarotuinen nuorehko narttu nimeltään Bong.

Matka-arkku

Oppikirjat ja opiskeluvälineet

Ei tavaroita.

Tavarat

Opiston ratsastustakki

Yrtit ja uutteet

Ei tavaroita.

Opinnot

Valinnaisaineet rakenne ja anatomia, yrttitieto, espanja Kerhot kouli konisi Poolopaikka ei pelaa

Arvosanat

Oppiaine Läksyt Kokeet Keskiarvo
Rakenne ja anatomia      
Hevosten sairaudet      
Hoitomenetelmät      
Luonnollinen hevostaito      
Ratsastus      
Yrttitieto      
Kehonkieli      
Espanja      

Ansiot

Ansaitut tupapisteet 4 tupapistettä Kirjoitetut tarinat 2/7 tarinaa

Hyväksytty Tulipuron oppilaaksi 19.1.2018.

Tarinakirja

 [ Kirjoita ]

Nimi: Young-ae Park

20.03.2018 15:20
Luku 2

Totta puhuen, silloin puolisen vuotta sitten kun olin käyttänyt miltei kaiken vapaa-aikani hevosopiston arjesta unelmoimiseen, en ollut suonut ajatustakaan aikaisten aamujen julmalle todellisuudelle. Kun siihen vielä lisäsi päälle aikaerorasituksen sekä sen, etten tosiaan ollut hyvä heräämään omin apuineni, oli resepti kerrassaan loistavaa ensimmäistä koulupäivää varten valmis.
Istuin yksinäni aamiaisella hupparin huppu nenään asti kiskaistuna ja pureskelin paahtoleipää pää nuokkuen. Minut ympäröivä puheensorina muotoutui tasaiseksi huminaksi korvissani, enkä jaksanut juoksuttaa aivojani seuratakseni takanani sijaitsevan pöydän keskustelun kulkua. Kaikki tuntui hidastetulta ja miltei epätodelliselta, jonka vuoksi säikähdinkin kunnolla, kun joku selvensi kurkkuaan aivan pöytäni vieressä.
"Saako tähän pöytään istua? Muualla on täyttä."
Edessäni seisoi pitkä tyttö, joka yritti tavoitella katsekontaktia kanssani kysyvin ilmein. Ynähdin myöntävästi ja tyttö laski jogurttikulhonsa pöytään minua vastapäätä. Hiljaisuus, jota satunnaisesti rikkoi lusikan kilahdus kulhoa vasten uhkasi ajaa minut unenomaiseen transsiin, jossa olin onnellisesti viettänyt viimeiset kaksi päivää.
"Hei, tuota - oletko sinä mahdollisesti se uusi oppilas kolmannella vuosikurssilla? Miraclen tuvasta?"
Räpyttelin silmiäni hetken hämmentyneenä, kun aivoni yrittivät epätoivoisesti prosessoida minulle esitettyä kysymystä.
"Jo..ooo", vastasin rykien kurkkuani. "Mik-?"
"Oi, hienoa! Minulle annettiin tehtäväksi auttaa sinut alkuun opintojesi kanssa. Tulipuro voi olla melkoisen hämmentävä paikka, jos sen käytännöistä ei tiedä mitään etukäteen."
Silmäilin nyt hymyilevää tyttöä yrittäen painaa hänen kasvonsa mieleeni. Vaalea iho, tuuheat kulmakarvat ja vihertävät silmät. Hiukset olivat kiharat ja lyhyet.
Miten minun olisi tarkoitus vastata hänelle? Olin avaamassa suutani, kun tyttö älähti:
"Ah, miltei unohdin, kuulostin varmaan hirveän töykeältä! Nimeni on Isla. Mukava tutustua."
"Samoin. Minun nimeni on- öh, minua kutsutaan Jaeliksi", totesin tökerösti ja yritin vääntää suupieleni hymyyn.
"Kolmosilla on ensimmäisenä yrttitietoa. Käykö, jos tapaan sinut noin tunnin päästä aulassa portaiden päässä, jotta voin opastaa sinut sinne?"
Nyökkäsin vastaukseksi, ja Isla nousi pöydästä ottaen astiansa mukaansa. Hän heilautti kättään hyvästiksi ja liittyi sitten suureen ihmisjoukkoon, joka oli kikatellen poistumasta ruokasalista. Tungin loput paahtoleivästäni suuhuni ja lähdin sitten laahustamaan heidän peräänsä kohti makuusaleja kääntyen matkalla sinne noin viidesti väärään suuntaan.

Kun olin saanut itseni jotakuinkin samalle tietoisuuden tasolle kuin muut opiskelijat, suuntasin aulaan painaen samalla reitin mieleen mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Portaiden alapäässä seisoikin jo tunnistettava hahmo, joka vilkutti minulle iloisesti. Islalla oli sylissään kolme kirjaa, jotka hän ojensi minulle hänen luokseen saavuttuani.
"Tässä ovat Yrttitiedon, Hoitomenetelmien ja Espanjan oppikirjat. Muilta tunneilta saat kirjat lainaksi, mutta siihen asti, että olet saanut ostettua omat, voit lainata näitä minun vanhojani."
Kumarsin Islalle hätäisesti mumisten jotakin kiitoksentapaista ja tungin kirjat reppuuni. Isla ohjeisti minulle, kuinka yrttitiedon luokkaan löytäisi ja antoi myös paperin, jossa lukivat muiden lukujärjestyksessäni olevien tuntien sijainnit.
Myöhemmin paperia tihrustaessani totesin, että oli todellinen onni, että Isla jaksoi olla kärsivällinen kanssani. Ken ties, minne olisin ilman kädestäpitävää ohjeistusta päätynyt, mutta yrttitiedon tunnille onnistuin ehtimään vain muutaman minuutin myöhässä, joka oli omasta mielestäni melko saavutus.
Luokan ovelta minua vastaan tulvahti voimakas yrttien tuoksu ja mukavan oloinen naisopettaja, jolta pyytelin anteeksi myöhästymistäni ja kiiruhdin sitten ainoan vapaan pulpetin ääreen lähellä taulua. Muut luokassa istuvat silmäilivät minua hetken kummastuneena mutta keskittyivät sitten jälleen kirjoittamaan muistiinpanoja, jotka valkokankaalle oli heijastettu. Nostin käteni ilmaan.
"Neiti-- opettaja, minulla ei ole omaa vihkoa."
Nainen kääntyi etsimään kaapistaan vihkoa ja palasi hetken kuluttua luokseni sinisen standardivihon kanssa. Etsin repustani kynän ja aloin sitten kopioida tekstiä taululta, johon oli tiivistetty kaikki, joka meidän tulisi vuoden loppuun mennessä osata.

Suunnilleen puolivälissä oppituntia ovi kolahti saaden minut säpsähtämään. Ovella seisoi virnistellen hontelo poika, joka piteli reppunsa olkaimesta kiinni yhdellä kädellä.
"Saanen huomauttaa, herra Takanashi; oppituntimme alkoi kaksikymmentäviisi minuuttia sitten. Onko sinulla syytä myöhästymiseesti?"
"Momo oli karannut tarhastaan aamutuimaan. Kuten kengistäni saattaa huomata", poika piti paussin ja osoitti kuraisia lenkkareitaan, "kiinnisaanti ei ollut helpoimmasta päästä. Olen pahoillani, neiti Puolikuu."
Opettajamme huokaisi ja viittoi pojan istumaan. Viimeksi mainittu lysäytti reppunsa lattialle ja asettui pulpettiin suoraan takanani. Hetkeksi luokassa vallinnut hiljaisuus palautui, kunnes pian tunsin taputuksen olkapäälläni.
"Hei, anteeksi kun häiritsen, mutta en ole nähnyt sinua aikaisemmin, joten oletettavasti sinulla ei ole kaunaa minua kohtaan. Mitä käymme läpi tällä tunnilla?"
Selvitin kurkkuni ja käännyin katsomaan poikaa. Hänen kasvonsa olivat yllättävän teräväpiirteiset ja hiukset hieman ylikasvaneet, joiden alta pilkistävät tummat silmät tuntuivat porautuvan syvälle pääni sisälle vastausta odottaessaan. Siitäkin huolimatta hän vaikutti ystävällismieliseltä, joten kommentti kaunan kantamisesta hämmensi minua.
"Hulluruohon käyttöä lääketarkoituksessa."
"Selvä, kiitos. Vielä yksi asia, tuota - olisikohan sinulla kynää lainaksi?"
Kaivelin reppuni pohjalta melko kärsineen oloisen varakynäni ja ojensin sen pojalle. Hän kiitti hymyillen ja alkoi sitten raapustaa vihkoonsa pikavauhtia ehtiäkseen kirjoittaa kaiken tärkeän ennen tunnin loppumista.
Kellojen soidessa se osa luokasta, joka oli valmistautunut lähtöön jo viisi minuuttia sitten, säntäsi ulos käytävälle kovan metakan säestämänä. Pakkasin kirjan ja vihon reppuuni ja nousin ylös tervehtien neiti Puolikuuta ennen lähtöäni. Nenä kiinni Islan antamassa paperissa lähdin suunnistamaan kohti hoitomenetelmien kurssia, kun kuulin jonkun lähestyvän minua takaatapäin juoksuaskelin.
"Unohdin palauttaa kynäsi. Tässä."
Yrttitiedon tunnilta tunnistamani poika ojensi säälittävän lyijykynänpätkäni käteeni ja lähti sitten kiihdyttämään vastakkaiseen suuntaan ilmeisen kiireisenä. Puuskahdin ja jatkoin sitemmin epätoivoista taivallustani luokkahuoneen löytämisen toivossa.

Ruokatunnin koittaessa olin jo täysin valmis palaamaan sänkyyn ja nukkumaan loppupäivän, mutta sen sijaan kävin satsaamassa lautaselleni kaksi kokonaista uuniperunaa ja aloin ahtaa niitä suuhuni vapaan paikan löydettyäni. Toisin kun aamiaisella, olin nyt paljon paremmin perillä ympäristöstäni ja seurasin mielenkiinnolla tarinaa, jota blondi ratsastajatyttö vuolatti samannäköiselle ystävättärelleen ruokajonossa. Yhtäkkiä jokin räsähti toisessa päässä ruokalaa, ja kaikkien katseet kääntyivät äänen suuntaan. Joku alkoi taputtaa hiljaa, mutta lopetti kaverinsa kivahdettua.
Lähellä astianpalautuspistettä seisoi ryhti lysyssä huppupäinen poika, jota ympäröi kaksi pidempää poikaa. Räsähdys oli kuulunut vesilasista, joka nyt lojui huppupäisen pojan jaloissa tuhannen pirstaleina.
"Toivottavasti tämä opetus auttaa sinua muistamaan, ettei meitä tulisi häiritä", toinen häntä ympäröivistä pojista murahti. Huppupäinen poika mumisi jotain vastaukseksi, mutten saanut siitä selvää, sillä hän oli minuun selin päin. Hitaasti ruokalan muu toiminta palautui ennalleen; kaksi välikohtauksen aloittanutta poikaa palasivat pöytäänsä, ja huppupää lähti ruokalan ovia kohden varoen toista jalkaansa. Poika kääntyi viimein minun suuntaani, jolloin näin hänen kasvonsa.
Se oli sama poika, joka oli pyytänyt minulta lyijykynää Yrttitiedon tunnilla. Vein nyt tyhjän lautaseni pois puolijuoksua saadakseni hänet kiinni käytävässä, mutta sinne ehdittyäni poika oli jo kadonnut. Aulaan päästyäni äkkäsin hänet portaissa, jotka harpoin ylös kaksi kerrallaan ennättäen hänen luokseen.
"Mitä kävi?"
Poika kääntyi puoleeni ja vaikutti erittäin hämmästyneeltä nähdessään kasvoni.
"Miksi sinä-?"
"Sattuiko jalallesi jotain?"
Poika vilkaisi jalkaansa ja naurahti katkerasti.
"Lasinsiru taisi osua pohkeeseeni. Älä huoli, käyn näyttämässä sitä terveydenhoitajalle jos jaksan."
"Ahaa", totesin puolivillaisesti, vaikka olin nyt vielä enemmän hämilläni kuin ruokalasta poistuessani. "Mikä sinun nimesi muuten on?"
"Häh?"
Kirosin mielessäni tökeröyttäni ja yritin muodostaa sitä paikatakseni viisaammalta kuulostavaa lausetta.
"Tai siis, olet ainoa vuosikurssilaiseni, joka on tähän mennessä suostunut puhumaan minulle. Halusin vain tietää nimesi."
"Nimeni on Junko. Minua kuitenkin kutsutaan Juniksi."
"Hyvä tietää. Minä olen Young-ae."
"Ai", Jun totesi hämmästyneenä. "Korealainen nimi?"
"Aivan oikein. Tulin tänne ilman aikaisempaa kokemusta Britanniasta, joten englantini on melkoisen sössötystä. Entäs sinä?"
"Vanhempani ovat Hokkaidosta, mutta he muuttivat tänne aikoja sitten isän työpaikan perässä. Minä synnyin Lontoossa."
"Oi, jospa minäkin olisin asunut täällä aikaisemmin... olen kurssini tämän syksyn isoin vitsi ääntämiseni vuoksi."
"Kotipaikalla ei ole väliä, jos on muuten vain yksi koulun inhotuimpia oppilaita, kuten minä olen", Jun totesi väsähtäneen hilpeästi.
"Mitä sinä tark-?"
Jun vilkaisi kelloaan ja lähti kapuamaan ylöspäin, ennen kuin ehdin lopettaa lauseeni.
"Minulla on kiire, pahoittelen. Nähdään myöhemmin!"
Ja niin poika juoksi pois luotani selittämättä syytään jo toista kertaa tänään. Ollakseen noin kiireinen, luulisi, että hän ehtisi oppitunneilleen jotenkuten ajoissa, puuskahdin itsekseni ja kaivoin taskuuni rypistyneen paperin selvittääkseni, mitä minulla olisi seuraavaksi.

Vastaus:

Olitpa lisännyt nopeasti toisen tarinasi! Erittäin suuret pahoittelut hyyyvin pitkittyneestä kommentoinnista - toivottavasti et nyt ihan hirveästi hämmenny kommentoijan vaihtumisesta.

Samastuin paljon kuvailuusi siitä, miten aamiainen sujui omalta osaltasi ja miten muutenkin olit vähän pihalla uudessa koulussa. Ehkä oli tosiaan ihan hyvä, että Isla oli laitettu opastamaan sinua ensimmäisenä päivänäsi. :D Tästä seuraten tarinassasi oli paljon hauskoja lausahduksia, joille hihittelin itsekseni, kuten: "Kun olin saanut itseni jotakuinkin samalle tietoisuuden tasolle kuin muut opiskelijat --". Uusi hahmo Jun kiinnitti tietysti heti mielenkiintoni, ja odotan kovasti, mitä tulevissa tarinoissa hänestä paljastuu.

Bretrixin edellistä kommenttia kompaten kirjoitustyylisi on todella sujuvaa ja mukavaa lukea. Lisäilet tekstiisi mielenkiintoisia ja hauskoja yksityiskohtia, jotka pitävät lukijan otteessaan. Mielestäni kuvailet myös hahmoja hyvin elähdyttävästi.

Annan sinulle tästä tarinasta £45 ja 2 tupapistettä.

Darcy // 14.6.

Nimi: Young-ae Park

02.03.2018 17:24
Luku yksi
Tallissa oli niin ihanan rauhallista. Hevosten tyytyväinen pärskähtely ja aamuheinien syömisestä kuuluva mässytys olivat ainoa asia, jotka rikkoivat lähes aavemaisen hiljaisuuden ympärilläni.
Olin yrittänyt raahata tallitarvikkeitani viimeisen viiikon ajan matkustuskunnossa rekkaan, mutta minkäs sille voi, kun sattuu olemaan krooninen vitkastelija. Niimpä minut oli tänään ravisteltu hereille hienovaraisesti kello viisi kolmekymmentä äitini toimesta ja passitettu talliin putsaamaan ja pakkaamaan kaikki jäljellä oleva, joka mukaan täytyisi ottaa.
Ähkimiseni pihalla oli mitä ilmeisimmin kantautunut taloon sisälle asti, sillä suunnilleen tunnin kuluttua ensimmäisen arkun kantamisesta pikkuveljeni juoksi ilman kenkiä pihalle.
"Hyuk-ah, mitä sinä täällä teet? Mene nukkumaan!"
"Minä en halua että sinä lähdet", pihalle seisahtunut pikkupoika totesi ristien kätensä. "Enkä halua, että myöskään Aiku lähtee. Jääkää kumpikin tänne, jooko?"
Huokaisin laskien laatikon samalla maahan ja pakotin kasvoilleni hymyn, vaikka itkuun purskahtaminen olisi ollut realistisempi vaihtoehto.
"Me tullaan takaisin. En tiedä vielä, onko se puolen vuoden vai vuoden päästä, mutta me tullaan takaisin, älä huoli. Ja me voidaan puhua puhelimessa vaikka joka ilta, jos haluat."
Hyuk mutristi huuliaan.
"Ei minulle nyt niin ikävä tule, että joka ilta pitäisi soittaa. Olen jo iso poika."
"Selvä. Tules tänne-"
Kaappasin pikkuveljeni isoon karhunhalaukseen ja pörrötin tuon päätä.
"Tuletko auttamaan minua laittamaan Aikua matkakuntoon?"
"Joo!"

Noin kello yhdeksältä kaikki oli valmista lähtöön. Kaakki seisoi ilmeisen hämmentyneen oloisena trailerissa, tavarat oli saatu enemmän tai vähemmän siististi kyytiin ja äiti oli kantanut melkein matkalaukullisen verran syötävää minulle matkan ajaksi. Isän Jeeppi surahti käyntiin sulavasti, ja vilkutin ikkunasta pihalla seisovalle Hyukille niin pitkään, kunnes hänen murjottavaa naamaansa ei enää näkynyt.
"Isä, mihin aikaan lentomme lähtee?"
"Suunnilleen neljän maissa. Olemme hyvällä tuurilla Incheonissa suunnilleen kahdentoista maissa."
"Eli laskeudumme Lontooseen....?"
"Noin kuuden-seitsemän maissa aamulla. Sinun täytyy nukkua koneessa kunnolla, lento on pitkä."
Nyökkäsin vastaukseksi. Ohi vilahtelevat pellot ja kukkulat alkoivat hitaasti muuttua esikaupungin betonin- ja asfaltinsävyiseksi viidakoksi, ja päätin ottaa pienet torkut, ennen kuin lentokenttäsähläys alkaisi.

Minut tönäistiin hereille ja räpyttelin hetken silmiäni hämmentyneenä.
"Young-ae, olemme ihan pian lentokentällä. Tarkistatko, että Aikulla on kaikki hyvin monitorista ja kokoat tavarasi."
Nyökkäsin ja napsautin riistakameraa päivittääkseni kuvan. Aiku seisoi hevoskuljetusauton takana rauhallisesti ja hamusi heinätuppoa, jonka oli onnistunut heilauttamaan korviensa väliin. Hymähdin humoristiselle näylle ja aloin koota tavaroitani takaisin reppuuni.

Noin kahden raastavan tunnin jälkeen Aiku oli iloisesti matkalla lastattavaksi ruumaan ja sen tavaratkin olivat päässeet tullista puhtaasti läpi. Isä ajoi minut pääterminaalin eteen ja auttoi nostamaan tavarani autosta.
"Se olisi nyt tässä, tyttöseni", hän totesi vaisusti. "Nähdään mahdollisimman pian. Soita meille, kun olet perillä."
Halasin isääni puristaen kyyneleet silmistäni ja nostin sitten laukut maasta. Terminaalin ovella jäin vielä vilkuttamaan hetkeksi ja jatkoin sitten matkaani sisälle yrittäen olla purskahtamatta itkuun.

Incheonin itsepalvelupainotteisen lähtöselvityksen ja turvatarkastuksien yllättävän ruuhkattomuuden ansiosta olin valtavalla duty free - ostosalueella jo noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Olin jättänyt lätkäkassini ruumaan vietäväksi, mutta reppu - joka tässä vaiheessa tuntui suunnilleen siltä, että olin tunkenut sinne kaksikymmentä kivenmurikkaa - oli minulla vielä mukana komean kirkkaanoranssin "matkustamoon penkin alle" - lapun kanssa. Kävin ostamassa itselleni kahvia ja sämpylän sekä bataattisipsejä ja pieniä riisikakkuja lentoa varten. Oikealle portille päästyäni minulla oli koneen lastaukseen vielä puoli tuntia aikaa, joten etsin käsiini koululta saamani tervetuliais kirjeen ja kävin sen vielä muutamaan kertaan läpi. Kirjeessä oli muutamia minulle tuntemattomia sanoja, jotka etsin sanakirjasta (Yrttitieto oli aluksi hämmentänyt minua suuresti; floristiksiko minun oli tässä tarkoitus kouluttautua?*) ja tarkistin samalla, että minulla oli kaikki tarvittava, jota olin kyennyt kotoa mukaani ottamaan.
Kuulutus koneen täyttämisestä rätisi läheisistä kaijuttimista, ja malttamaton ihmismeri alkoi valua kohti sisäänkäyntiä passi ojossa. Viskasin repun selkääni älähtäen yllättävästä painosta jo valmiiksi rasittuneilla olkapäilläni ja lähdin tallustamaan tiskiä kohti puolikumarassa.
Tiskillä oleva lentoemäntä silmäili minua hetken ajan esittäessäni lentolipun ja passin, mutta toivotti minulle hetken kuluttua hyvää matkaa kevyesti kumartaen. Putkessa kimpoili innokas puheensorina useasta eri lähteestä useilla eri kielillä, ja kuuntelin sitä kiinnostuneelta. Millaistahan olisi osata niin useita kieliä? Maailma olisi ainakin paljon avarampi, kun useampia ihmisiä ymmärtäisi paremmin.
Lentokoneeseen päästyäni etsin paikkani ikkunan vierestä ja tungin massiivisen ja tavaramäärästä pullisteleva reppuni edeltävän penkin alle miten kuten. Vähän ajan päästä jättäisin kotimaani ja matkustaisin Britanniaan opiskelemaan hevosia täyspäiväisesti. Se tuntui niin vieraalta ajatukselta.
Vasta koneen lähdettyä matelemaan kohti kiitorataa tajusin, etten ollut kertonut entisille luokkatovereilleni yhtikäs mitään mantereenvaihdoksestani. Noh, sille ei voinut tässä vaiheessa enää yhtikäs mitään, satuinpa olemaan jo lentokentän wifin kattavuuden ulkopuolella ja puhelimeenikin oli jo vaihdettu brittiliittymällä varustettu simkortti. Aish, kerrankin olisin päässyt lesoamaan jostakin...
Lentokone kiihdytti vauhtiaan täristen. Laskin kymmenestä alaspäin rauhallisesti, kunnes tunsin pienen humahduksen ja tiesin olevani ilmassa. Nojasin kasvoillani ikkunaan ja katselin loittonevaa metropolikaupunkia. Pienen hetken kuluttua en eroittanut kuin pieniä pilkahduksia pilvien välistä, ja hetken kuluttua allani kimaltelikin jo sinertävä meri. Sanoin mielessäni äänettömät hyvästit kotimaalleni ja suuntasin sitten ajatukseni kohti tulevia seikkailuja ja kokemuksia Britanniassa.



* yrttitieto englanniksi (herbology) muistuttaa koreankielistä sanaa auringonkukalle (해바라기 / haebalagi)

Vastaus:

Okei, olet mielenkiintoinen.

Johtunee siitä, että olet erilainen. Eihän meillä ole aiemmin ollut korealaista opiskelijaa. Ja vaikka olisikin ollut, niin sinun tarinastasi oikein huokui korean tuntemus. Tai ehkä vaikutuin liikaa tuosta pienestä kielellisestä lisäyksestä, jonka nostin esiin yrttitietoa koskien. Paras virke mielestäni olikin juuri tuo ”(Yrttitieto oli aluksi hämmentänyt minua suuresti; floristiksiko minun oli tässä tarkoitus kouluttautua?*)”!

Kirjoitit moitteettomasti. Käytit tarinassa hyviä ja teräviä sanamuotoja, jotka nousivat positiivisella tavalla esiin tekstistä. Ne myös tekivät tarinasta elävämmän ja mielenkiintoisemman lukea. Esimerkkinä vaikka ”krooninen vitkastelija”. Kielesi oli myös sulavaa, eikä teksti takunnut missään vaiheessa. Kirjoitit tapahtumista niin luonnollisesti, että tarina vain solahti silmieni läpi, ja sitten olikin jo viimeisessä lauseessa.

Annan sinulle tästä tarinasta £40 sekä kaksi tupapistettä.

Ps. Hevosesi kuva on nyt kunnossa ja lisätty sivuille!

- Bretrix, 11.3.

Nimi: Bretrix, rehtori

19.01.2018 15:33
Tervetuloa kolmannelle vuosiluokalle, nuori herra Park! Laitan tähän alle listan tavaroista, jotka sinun tulee omistaa ennen neljännelle vuosiluokalle siirtymistäsi. Tavaroita voit ostaa Ikiajosta tarinoista saamillasi rahoilla. Muistathan ilmoittaa jutteluareenalla (löytyy postista) aina kirjoitettuasi tarinan tai asioituasi Ikiajossa, kiitos! Jos tulee jotakin kysyttävää, laita postiin viestiä.

Tavaralista - kolmas vuosiluokka

Jacob Smith: Kehonkieli edistyneille
Sam Gapwell: Kehittyvä ratsastus
Kaley Stone: Hevosten sairaudet
Lacey Lambert: Hoitomenetelmien käsikirja
Mary Kiber: Luonnollinen hevosmiestaito
Ian Carter: Español I
Elle Moonty: Yrttitietoa kehittyneemmille
Lyonne Fox: Hevosen rakenne ja anatomia

Kynä
Paperia/vihkoja

Kumisuka
Pehmeä luonnonharja
Kaviokoukku
Päitset
Riimunnaru
Pääharja
Pölyhar ja

Ratsastushousut
Ratsastushanskat
Ratsastuskypärä
Ratsast ussaappaat/-kengät

Antoisaa lukuvuotta!

- Bretrix, 19.1.

 

virtuaalitalli virtuaalihevonen

©2019 Tulipuro ♡ hevosopisto - suntuubi.com