Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
HUOMIO oppilaat! Kirjoitusrajoite voimassa 17.1.-3.5.2015. Jokainen oppilas saa kirjoittaa korkeintaan yhden tarinan viikossa! Kiitoksia.

Amanda Hollister

Mary Sue

Nimi: Amanda Hollister
Syntymäpäivä: 5. lokakuuta

Luokka: 1.
Valinnaisaineet: ranska, hevosammatit, hevosten historia

Poolopaikka: hyökkääjä-puolustaja hevosella Snowie
Kerhot: lukupiiri, ruokakerho

Tili: £88
Tarinat: 2/6
Ansaitut tupapisteet: 7

Ratsastuskokemus

Noin 2 vuotta. Joka viikko 4 tuntia yhteensä ratsastusta.

Luonne

Amanda on tanssia, musiikkia ja hevosia rakastava mukava tyttö. Hän rakastaa myös leipomista. Jos hän eksyy paikkaan missä ei ole ketään muita kuin hän, hän alkaa laulaa ja laulaakin niin kauan kunnes täytyy lähteä tai joku tulee. Hän osaa laulaa erittäin kauniisti. Suuttuessaan hän on melkoinen jääräpää, vaikka muuten onkin aika herkkä. Hänestä saa mukavan ystävän vaikka tytön kaverit aika paljon joutuvatkin välillä auttamaan ja lohduttamaan häntä. Amanda tietää kirjaimellisesti melkein kaiken, vaikka hän aina oppii jotain uutta. Amanda lukee aina kokeisiin hyvin ja saakin niistä aina joko kympin tai ysin. Tyttö tekee aina läksyt tarkasti ja usein hän tekee myös paljon ylimääräistä. Hän rakastaa kovasti perhettään ja auttaa aina kun joku apua tarvitsee. Tytön löytää usein kirjastosta tai jostain muusta paikasta lukemassa kirjaa.

Ulkonäkö

​On täydelliset mustat kiharat. Hänellä on siniset silmät. on pitkä, hoikka ja kaunis tyttö. Hän menee talvisin tunnille farkuissa, T-paidassa ja hupparissa. Lukuvuoden alussa ja lopussa (silloin kun on kuuma) hän käyttää shortseja ja T-paitaa, tai mekkoja. Vapaa-ajalla hän kuitenkin käyttää kesämekkoa vaikka pakkanen paukkuisi (paitsi pihalla)

Perhe

34-vuotias isä, 33-vuotias äiti, 10- vuotias pikkusisko Amelia, 8-vuotias pikkuveli Andres, 6 viikkoa vanha pikkusisko Alisa ja Amanda.

Muuta

- Lempiruoka: mannapuuro.
- Lempiväri: keltainen.
- Lempiaine: ratsastus.
- Inhokkiaine: ei ole.

Matka-arkku

Oppikirjat ja opiskeluvälineet

päiväkirja
A4-vihko
A5-vihko

Tavarat

Opiston ratsastustakki
ratsastushanskat

kouluraippa
esteraippa

Yrtit ja uutteet

Ei tavaroita.

Arvosanat

Oppiaine Läksyt Kokeet Keskiarvo
Hevosten historia      
Hevosten sairaudet      
Hoitomenetelmät      
Luonnollinen hevostaito      
Ratsastus      
Yrttitieto L   L
Kehonkieli S   S
Rakenne ja anatomia K   K
Liikunta      

ansiot

Ei ansioita.

Tarinakirja

 [ Kirjoita ]

Nimi: Amanda Hollister

22.11.2017 19:40
Luku 2 – Epäreilua elämää

Kyyneleet virtaavat poskillani, kun Lumina lohdutta minua. En pysty puhua. Lumina kuuli koko puhelun, vaikka ei varsinaisesti yrittänyt kuunnella. Puhelu on jo loppunut, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä.
Katson Luminaa avuttomasti. Lumina halaa minua, ja alan itkeä vielä enemmän.
Hetken kuluttua Lumina irrottaa minusta otteen ja sanoo palaavansa aivan pian. Kaivan varovasti Amelian kuvan matkalaukusta (Amelian pakkaamasta). Samassa tajuan etten ole vielä katsonut sinne muuten ollenkaan. Alan kaivaa matkalaukkua, ja huomaan, että kannatti antaa Amelian pakata. Amelialla on paljon parempi muisti, kuin minulla. Siksi löydän matkalaukusta lempifarkkuni ja ihanan heppahupparin. Huomaan kyyneleiden putoavan jollekkin ruskealle matkalaukussa. Kaivan esiin pienen ruskean pehmoleluhevosen. Katson hetken hevosta. Se on minulle tärkeä, koska sain sen kun Amelia syntyi. Valitsin pehmohevosen nimeksi Suklaa. Asetan Suklaan sängylleni. Samassa Lumina tulee huoneeseen.
”Mitä teit?” kysyn Luminalta.
”Enpä oikeastaan mitään”; Lumina vain vastaa. Asia jää kuienkin kalvamaan mieltäni. Huomasin kyllä, ettei Lumina puhunut totta.

Istumme illallisella hiljaa. Syön ruokani nopeasti pois alta, sillä haluan päästä mahdollisimman nopeasti lukemaan, kirjastosta lainattuja kirjojani.
Lumina jää vielä pöytään, kun lähden. Harpon portaat kaksi askelmaa kerrallaan, mutta silti tuntuu että kestää ikuisuus, ennen kuin pääsen Miraclen tuvalle. Kävelen oleskeluhuoneen läpi, kenenkään kiinnittämättä minuun minkäänlaista huomiota. Haen kirjan nopeasti huoneestani, ja istun huoneen nurkkaaan yksin. Kirja kehonkielestä on yllättävän mielenkiintoinen. Lainasin sen, koska tiedän, että siinä aineessa sekä rakenteessa ja anatomiassa riittää haastetta minulle.

Kirja on upponnut nopeasti. Yhtäkkiä säpsähdän. Aivan kuin jokin kylmä viima olisi puhaltanut kasvojani. Mutta kun nostan katseeni ylös, en näe mitään epätavallista. Katson kelloa. 19:49. Nousen nojatuolilta ja vien kirjan huoneeseeni.
Lähden kävelemään rauhallisesti ruokasaliin. Katseeni osuu johonkin mustaan, mutta ennen kuin ehdin ajatella mitään sen enempää törmään johonkin. Katson nolona eteeni ja huomaan törmänneeni tyttöön.
”A-a-anteeksi”, soperran nolona. Näytän varmaan ihan punajuurelta.
”Ei se haittaa”, tyttö vastaa ujosti. Yhtäkkiä hän onkin jo liuennut paikalta. Jatkan matkaani pitäen nyt tarkasti silmällä, etten törmää kehenkään.
Katson paljonko kello on. 20:01. Astun ruokasaliin ja huomaan olevani aivan ekojen joukossa.
En näe Luminaa. Häntä ei ole näkynyt illallisn jälkeen ollenkaan. Istun yksinäni yhteen pöytään, mutta en pysty syömään. Amelia pyörii mielessäni.

Kun vihdoin saan syötyä yhden leivän, katson ympärilleni. Luminaa ei näy missään. Näen suuresta kellosta, että on kulunut kaksikymmentä minuuttia. Nousen pöydästä. Kun kävelen käytävillä, en enää näe sitä mustaa palaa.
Miraclen oleskeluhuoneessa on vain kaksi tyttöä. Ihmettelen sitä suuresti. Yleensä iltaisin oleskeluhuone on lähes täysi. Kävelen portaat jotka vievät tyttöjen huoneisiin. Pysähdyn hetkeksi miettimään ennen kuin avaan huoneemme oven. Mietin mitä Lumina kävi tekemässä aikaisemmin tänään. Kun aukaisen oven, huomaan suureksi hämmästyksekseni, että Lumina ei ole huoneessa. Istun sängylle odottamaan Luminaa.

Kello on jo 21:52, eikä Lumina ole vieläkään tullut. Olen alkanut huolestua.
Vihdoinkin kuulen miten Lumina avaa oven.
”Missä olet ollut?” Kysyn hieman ärtyneenä Luminalta.
”En missään”, Lumina sanoo. ”Käyn nyt nukkumaan”. Katson Luminaa hetken, erittäin ärtyneesti. Ja minä kun odotin Luminaa huolissani. En enää luottaa ystävääni. Puen yöpuvun päälleni ja käyn nukkumaan.

Herään, kun jokin tipahtaa kasvoilleni. Avaan varovasti silmät, ja katson kelloa. On aikainen aamu. Otan kasvoiltani kirjekuoren, ja avaan sen hiljaa.
”Tämä ei jää tähän”, luen paperista. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta päätän säästää lapun. Nousen sängystäni hiljaa, varoen, että Lumina ei herää. Hiivin kaapilleni, ja otan esiin vaatteet. Puen ne nopeasti päälleni, jonka jälkeen lähden oleskeluhuoneeseen.
Oleskeluhuoneessa ei ole ketään muita, joten kaivan esiin naamalleni tipahtaneen viestin. Teksti on kirjoitettu koneella, joten en voi tietää kuka sen on lähettänyt.

Pohdiskeltua asiaa noin tunnin, oleskeluhuoneeseen alkaa tulla väkeä.
”Hei, mitäs sä täällä? Aamupala alkaa ihan pian”, joku tyttö sanoo. Nousen sohvalta, laitan lapun taskuuni ja lähden muiden kanssa aamupalalle.

Odotan professori Swanin luokan edessä. Minulla on kädessäni aioastaan penaali, koska hevosten sairauksien kirjaa minulla ei vielä ole. Swan avaa oven ja huomaan heti, että Swanin tunnilla ei pelleillä. Swan on erittäin tiukan näköinen opettaja, täysin vastakohta Bludgeonille ja Huurteelle.
”Olisit vain koputtanut oveen ja tullut sisään”, Swan sanoo paheksuvalla äänensävyllä. Kiirehdin nopeasti luokkaan ja istun eturiviin, jotta kuulen Swanin paremmin. Ne oppilaat jotka jo ovat luokassa katsovat minua oudosti. Katson Swania. Hän näyttää siltä, että on valmis huutamaan meille, koska tahansa. Lisää oppilaita alkaa virrata luokkaan. Alexssandra istuu viereeni, mutta Lumina menee istumaan mahdollisimman taakse. Alexssandra näyttää lukujärjestystään minulle. Hänellä on jotkut tunnit samat kuin minulla, mutta vaikka Alexssandra sanoi, että hänellä on aika monet samat tunnit kuin minulla, se ei ole totta.
”Ja mitäs neidit siinä eturivissä luulee tekevän?” kuuluu Swanin tiukka ääni. Alexssandra vetää äkkiä lukujärjestyksen pöydän alle. Takarivissä istuvat tytöt alkavat hihittää.
”Ja mitäs neidit siellä takana hihittelee?” Swan kysyy entistä tiukemmalla äänellä. Tytöt vakavoituvat heti, joten Swan pääsee aloittamaan tunnin.
”Teidän pitää ostaa omat kirjatmahdollisimman pian”, Swan aloittaa. ”Olen jakanut jokaiseen pöytään kirjan. Lukekaa kappale yksi”. Avaan ensimmäisen kappaleen. Alan lukea. Teen muistiinpanoja. Kappaleessa käsitellään ähkyä, lannehalvausta ja kaviokuumetta.
”Mitkä kolme sairausta kappaleessa mainitaan?” Swan kysyy. Viittaan. Swan antaa puheenvuoron Carolinelle.
”Ähky, lannehalvaus ja kaviokuume”, Caroline sanoo. Swan nyökkää hyväksyvästi, mutta happamasti.

Tunti on lopuillaan. Swan on on ollut happama ja minun mielestä myös hieman ilkeä.
”Läksyksi kirjoitatte vähintään yhden sivun esitelmän tämän luvun asioista”, Swan sanoo vielä, ennen kuin päästää meidät.
”Huh, onneksi tunti loppui jo. Siinäpä vasta inhottava opettaja”, Alexssandra sanoo.
”Jep”, vastaan.
Kävelemmme yrttitiedon luokalle. Koputan varovasti oveen. Ystävällisen näköinen nainen tulee avaamaan oven.
”Tulkaa sisään, minun luokkaani saa tulla aina”, professori sanoo. Huokaisen helpotuksesta. Tämän opettajan tunnilla ainakin voi olla huoleti. Jään miettimään professorin nimeä. Swanin nimen sen sijaan olin kuullut monista juoruista, oleskeluhuoneessa.
”Anteeksi, professori, mutta mikä on sinun nimesi?” Alexssandra kysyy varovasti.
”Andrine Hopeakuu”, professori sanoo. Kirjoitan nimen vihkooni. Olemme luokassa ainoat, joten tutkin yrttitiedon kirjaa, jonka professori on laittanut pöydälle.

”Ei läksyä ensimmäiseltä tunnilta”, Hopeakuu sanoo ja päästää meidät. Tunnilla ainoastaan tutustuimme kirjaan.
”Huh lounasta. Kauhea nälkä”, sanon, kun suuntaamme Alexssandran kanssa ruokailusaliin.
Syömme mahdollisimman hitaasti, jotta emme joudu odottelemaan seuraavan tunnin alkua.
”Viimeisellä tunnilla meillä on eri aineet”, sanon Alexssandralle. Alexssandra nyökkää suu täynnä ruokaa.
Kello alkaa lähestyä puolta. Lähdemme hevosten historian tunnille. Huurre sentään on kiva.
”Haluatko lähteä minun ja Sagasta erään kolmasluokkalaisen Cecilian kanssa maastoon klo: 15:15?” Alexssandra kysyy minulta.
”Joo, totta kai, jos teille vain käy”, sanon. Yhtäkkiä Alxssandra vetää minua sivummalle. Olen juuri kysymässä häneltä mitä hän tekee, kun huomaan sen. Joku kävelee ohitsemme ja se joku on mustiin pukeutunut, ja hän on vetänyt hupun kasvojensa suojaksi. Jatkamme matkaa, ettemme myöhästy. Astumme sisään Huurteen luokkaan. Hän on juuri pyyhkimässä taulua. Parrallaan. Menemme nurkkapöytään, sillä parhaat paikat ovat varattuja.
”No niin, viimeisetkin tulivat varmaan luokkaan joten aloitetaan”, Huurre sanoo.
Luemme taas kirjaa aivan oudosta kohdasta. Aloitamme kirjoittamaan esitelmää hevosten historian historian alkeista. Kirjoitan nopeasti.
Tunti kuluu nopeasti. Pian onkin jo aika lähteä seuraavalle tunnille.
Alexssandra lähtee ratsastustunnille ja minä jatkan matkaani kehonkielen tunnille.
”Tunti vietetään tallilla”, kuulen jonkun sanovan, kun astun luokkaan ja huomaan itsekin, että taululla lukee niin. Kävelen tallille ja huomaan jonkun aikuisen ja parven oppilaita hänen ympärillään. Menen oppilaiden sekaan. Kun loputkin ovat tulleet, professori aloittaa tunnin.
”Minä olen professori Valerie Campertown, kehonkielen opettaja”, Campertown aloittaa. ”Tulkaa perässäni talliin”.
Astumme suureen talliin ja suuntaamme punaruskean hevosen luo.
”Tässä on Robinia”, Campertown esittelee. ”Olkaa Robinialle ystävällisiä, niin se on teille”.
Campertown alkaa kertoa meille kaikenlaista.

Odotan Alexssandraa ja Ceciliaa tallin edessä. Kello on 15:05, joten en vielä ala hoitaa Marya.
Näen Alexssandran kävelevän minua kohti, joku tyttö vierellään. Päättelen tytön olevan Cecilia.
”Moi”, Alexssandra sanoo. ”Tässä on Cecilia ja tässä on Amanda”. Menemme hakemaan hevosia. En ole vielä ehtinyt nähdä Marya. Etsin Maryn karsinapaikkaa tallista. Näen miehen käytävällä, joten päätän kysyä Maryn karsinapaikkaa häneltä. Toivon, että mies olisi tallimestari tai –renki.
”Anteeksi, mutta tiedätkö missä Mary Sue on?” kysyn varovasti. Mies kääntyy katsomaan minua.
”Totta kai tiedän, minähän olen tallimestari Redgunn Gerr”, mies vastaa. ”Tule perässäni”. Gerr lähtee kävelemään pidemmälle käytävälle. Mies pysähtyy ja osoittaa karsinaa missä on kaunis kimo. Livahdan karsinaan. Annan Maryn haistella kättäni. Haen harjapakin ja alan harjata. Mary seisoo kiltisti paikallan, joten saan harjattua nopeasti. Kun putsaan kavioita, Mary nostaa jalat kiltisti. Katson äimistyneenä kaviota. Sitä ei ole putsattu varmaan kolmeen viikkoon. Tai ainakin siltä kavio näyttää. Kaivan lantaa ja kovettunutta mutaa vaivalla pois kavioista.
Kun vihdoinkin saan kaiken irti kavioista, haen satulan ja suitset. Satulahuoneen löydän helposti. Löydän myös Maryn suitset ja satulan nopeasti, sillä kaikki on siististi järjestyksessä. Kannan varuseet Maryn karsinalle. Mary ottaa kiltisti kuolaimet vastaan ja seisoo kiltisti paikallaan.
Odotan pihalla, Alexssandraa ja Ceciliaa. Cecilia tulee tallista ensin ja hieman myöhemmin tulee myös Alexssandra.
Lähdemme matkaan. Mary tottelee hyvin ja hänen liikkeet ovat mukavat.
”Isä ja Amelia joutuivat vakavaan auto-onnettomuuteen”, sanon Alexssandralle hiljaa.
”Mitä?” Alexssandra melkein huutaa. Nyökkään. Ympärillämme vallitsee hiljaisuus. Yhtäkkiä Alexssandran hevonen Moonlight hypähtää pienesti sivulle. Moonlight steppaa rauhattomasti ja saa Cecilian hevosen Carankin hermostumaan. Mary ihmettelee Moonlightin ja Caran tanssikohtausta. Pian Marykin alkaa hieman hermostumaan. Yhtäkkiä huomaan syyn. Joku mustiin pukeutunut tarkkailee meitäpuiden suojasta, mustalla hevosella. Viiton pienesti Alexssandralle ja Cecilialle, että käännymme takaisin. Kun saamme hevoset kääntymään takaisin päin, lähdemme ravaamaan. Tallilla viemme hevoset kentälle ja ratsastamme siellä loppukäynnit. Viemme hevoset talliin. Otamme varusteet pois niiltä ja harjaamme ne. Mary on taas todella kiltti, kun hoidan sitä.

Illallisen jälkeen teen hevosten sairauksien esitelmää. Joudun pyytämään apua joltain vieraaalta tyypiltä sillä en oikein osaa itse. Ujo tyttö esittäytyy Apriliksi. April on mukava, mutta erittäin ujo ja hiljainen. Hän osaa auttaa minua läksyissä niin, että saan esitelmän jotenkuten tehtyä. Ei Aprilkaan kyllä vaikuttanut tietävän kovin paljoa hevosten sairauksista. Luen kirjaa, kunnes on aika lähteä iltapalalle. Syön nopeasti, enkä ylläty lainkaan, kun Lumina ei ole vielä tullut. Käyn nukkumaan hyvissä ajoin.

Vastaus:

Hmm, täytyy sanoa, että nyt oli mielenkiintoinen tarina. Tässä oli jotenkin aivan ekstrapaljon kaikkea mystistä mukana – Lumina, kirje, musta tyyppi.. Odotin innolla, josko mysteeri alkaisi selvitä jo tämän tarinan puolella, mutta minun täytynee odottaa seuraavaa tekstiä. Osasit kirjoittaa tapahtumista niin, että ne jäivät vaivaamaan. Hahmosi tosin käyttäytyi erittäin lungisti outojen tapahtumien suhteen.

Tarinassa parasta olivat opettajat. Kuvailit heitä niin osuvasti, ja sait jokaisesta opettajasta kiteytettyä heidän ominaisimmat piirteensä niin hyvin, että olin aivan yllättynyt. Lemppareitani olivat tottakai professori Huurre ja tallimestari Gerr. Hienoa, että jaksoit panostaa henkilökunnan tietojen lukemiseen, sillä se tuotti tulosta ja paransi tarinaa huimasti.

Tarina oli hyvän pituinen, ja tempo sopivan rauhallinen. Joistakin oppitunneista olisit tosin voinut vielä kirjoittaa muutaman lauseen lisää. Sillä tavoin tarinan rakenne olisi ollut vieläkin ehjempi. Kappalejaot sinulta sujuu ainakin erittäin mallikkaasti!

Annan tarinasta £58 sekä kolme tupapistettä.

- Bretrix, 19.1.

Nimi: Bretrix, rehtori

30.09.2017 20:55
Hyvä, että jaksoit tehdä muutamat läksyt! Arvosanoiksi sait seuraavat:

Rakenne ja anatomia K
Yrttitieto L
Kehonkieli S

Sait tuvallesi kaksi tupapistettä. Seuraavalla kerralla yletyt parempiin arvosanoihin kirjoittamalla aiheista laajemmin!

- Bretrix, 30.9.

Yksityinen viesti

05.09.2017 19:30

Nimi: Amanda Hollister

15.05.2017 15:32
Luku 1 – Lukuvuosi alkaa

”Onko sun pakko lähteä?” pikkusiskoni Amelia kysyy.
”On, mehän näemme jouluna”, sanon Amelialle.
”Mutta kun tulee ikävä”, Amelia sanoo surkeasti.
”Älä huoli, syksy menee nopeasti. Sinäkin aina sanot miten nopeasti aika menee”, sanon Amelialle.
”Se menee nopeasti koska olet aina kanssani”, Amelia sanoo. Amelia ja minä olemme todella läheisiä. Olemme olleet Amelian syntymästä lähtien. Luultavasti Alisasta ja Andresista tulee samanlaiset kuin minä ja Amelia. Andres jumaloi uutta pikkusiskoaan vähän liikaa. Totta kai minä ja Ameliakin jumaloimme Alisaa ja pidämme hänestä kovasti, mutta Andres jumaloi häntä samalla tavalla kuin minä aikoinaan Ameliaa.

”Hae nyt ne matkalaukut niin pääsemme lähtemään”, äiti sanoo.
”Joo”, sanon. Juoksen huoneeseeni hakemaan matkalaukut. Olen innoissani. Otan kaksi matkalaukkua ja kiirehdin eteiseen. Isä vie matkalaukut auton takakonttiin. Annan Amelialle ja Andresille halit ja kiiruhdan ulos.
”Muistakaa olla kiltisti”, äiti sanoo Amelialle ja Andresille.
”Joo, muistetaan”, kuuluu Andresin ääni. Amelia ja Andres saavat jäädä kotiin, mutta Alisan täytyy lähteä mukaan. Äiti tulee vihdoin ja pääsemme matkaan. Ajamme pois pihasta ja vilkutan Amelialle. Katson ikkunasta miten Amelia surullisena laittaa oven kiinni. Minun käy häntä sääliksi. Mietin millaista Tulipurossa mahtaa olla. Mietin millaista mahtaisi olla jos en saisikaan siellä ystäviä.

Katson haikeana ikkunasta ulos. Mietin miten käy illoille jolloin nousen tuolille seisomaan ja laulan Amelialle. Olemme tehneet niin joka ilta. Se on kivaa.
”Mitä sinä nyt mietit?” äiti kysyy.
”Ameliaa”, vastaan surkeana.
”Kohtahan sinä näet Amelian taas”, isä yrittää lohduttaa, mutta siinä ei onnistu. Tiedän että siihen on vielä neljä ja puoli kuukautta.
Olemme jo kaukana kotoa. En enää tunnista seutua. Kaikkialla on vain vihreitä niittyja, muutamia vanhoja rakennuksia ja ruskea hiekkatie.

”Olemme vartin kuluttua perillä”, kuulen isän äänen, ja hätkähdän hereille.
”Öö... nukahdinko minä?” kysyn unisena.
”Joo, ajattelin herättää sinut ettet ole ihan uninen kun saavutaan perille”, isä sanoo.
”Kiitos”, sanon kiitollisena. En kovin paljoa välitä ulkonäöstäni, mutta en halua näyttää täysin vieraiden ihmisten keskellä siltä että olen juuri herännyt yöunilta.

Suuri linna kohoaa edessäni. Pian näen paljon muita autoja mistä nousee nuorempia ja vanhempia oppilaita matkalaukkujensa kanssa.
”Nyt olemme perillä”, äiti sanoo ja nousee autosta. Nousen äidin perässä. Äiti nostaa matkalaukut takakontista ja antaa ne minulle. Halaamme lujasti.
”No niin, menehän nyt ettet myöhästy”, äiti sanoo pitkän halin jälkeen. Kävelen koulun suurelle ovelle. Yritän toivottomana raahata matkalaukkuja sisään, mutta se minkä Amelia on saanut pakata on liian painava minun hoikalle vartalolleni.
”Tarvitsetko apua?” joku kysyy yhtäkkiä. Säpsähdän niin rajusti että kaadun laukkuihini.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää”, hän sanoo, ja ojentaa kättään. Tartun käteen ja vedän itseni ylös.
”Ei se mitään. Olen Amanda, en ole ennen käynyt täällä enkä oikein saa matkalaukkujani sisään”, sanon arasti.
”Hauska tavata, minäkin olen ensi kertaa täällä. Ja nimeni on muuten Alexssandra”, tyttö vastaa ja ottaa toisen matkalaukkuni avuliaasti.
”Kiitos”, sanon ja raahaan laukkuni Alexssandran perässä eteishallin nurkkaan.

Istun Alexssandran vieressä ja syön illallista. Ruoaksi on kanankoipia, riisiä, possupihvejä, perunamuussia, salaattia, leipää ja tietysti margariinia sekä muita leivänpäällisiä. Otan lautaselleni kanankoipia, riisiä ja salaattia. Alexssandra syö jo possupihvejä ja riisiä.
”Tervetuloa oppilaat! Ensimmäiseksi kerron uusille oppilaille tästä upeasta paikasta. Tämä on siis hevosopisto Tulipuro. Heti huomenna alkaa tunnit. Tunnit on joka päivä, lukuunottamatta launataita ja sunnuntaita. Lukujärjestykset saatte omalta tuvanjohtajaltanne lajittelun jälkeen. Tässä muutama tärkeä sääntö: Muita ei saa kiusata, käytävällä ei saa huutaa, hevosia ei saa säikytellä eikä koulualueelta saa poistua ilman lupaa. Loput säännöt näkee jokaisen tuvan ilmoitustaululta”, Bretrix lopettaa puheensa. Aplodit raikuvat salissa, ja puheensorina alkaa.

”Hiljaisuus! Nyt aloitamme lajittelun. Lajiteltavat eteen.”, Bretrix kailottaa. Menen Alexssandran perässä riviin.
”No niin, kun kuulet oman nimen, tule eteen ja mene siihen pöytään mihin sinut lajittelen. Alexssandra Strenger, Saga! Amanda Hollister, Miracle! Lumina Omberg, Miracle!...”, rehtori luettelee ja kävelen harmistuneena Miraclen tupapöytään. Lumina istuu viereeni.
”Hei, minä olen Lumina niinkuin varmaan huomasit”, Lumina sanoo iloisesti.
”Hei, minä olen Amanda”, vastaan ujosti.
Viimein Bretrix lopettaa lajittelun ja oppilaat saavat lähteä tupiinsa. Lähden raahaamaan laukkujani ylös pitkiä portaita.
Viimein saavun Miraclen tuvalle. Kävelen tyttöjen makuusalille. Jokaisessa ovessa on koisteellisin kultakirjaimin allekkain sen asukkaiden sukunimet. Etsin oman huoneeni oven.
EI VOI OLLA TOTTA! Olen Luminan kanssa samassa huoneessa. Ja vieläpä kahdestaan. Avaan oven. Lumina seisoo jo siellä.
”Kumman sängyn haluat?” kysyn. Lumina kääntyy säikähtäneenä.
”Valitse sinä”, Lumina sanoo.
”No sitten minä otan tämän”, sanon ja istun toiselle sängylle.

Loppupäivä meneekin Luminan ja muutaman muun kanssa jutellen.
”Mennäänkö iltapalalle?” Lumina kysyy viittä vaille kahdeksan.
”Joo, mennään vain”, sanon ja lähdemme.
Astumme suureen saliin ja kävelemme Miraclen tupapöytään.
”Moi, miten menee?” Alexssandra kysyyyhtäkkiä takanani.
”Ihan hyvin. Ai niin, tässä on Lumina ja tässä Alexssandra”, esittelen heidät.
”Moikka, Alexssandra! Me taidammekin olla aika monilla samoilla tunneilla”, Lumina sanoo.
”Niin”, Alexssandra vastaa, ja kävelee Sagan pöytään.
Iltapalalla en syö muuta kuin kaksi voileipää.

Kello on 20.25. Olen Luminan kanssa oleskeluhuoneessa.
”Huomenna alkaa tunnit”, Lumina sanoo.
”Niin, minä ainakin menen nukkumaan”, sanon, ja lähden huoneeseemme. Lumina tulee perässäni.
”Onko jokin vialla?” Lumina kysyy.
”Ei, minua vain väsyttää”, sanon haukotellen.
Vaihdan pyjaman päälleni, ja menen sänkyyn.

”Herätys!” Lumina huutaa korvaani.
”Iiiiik!” kiljun.
”Olen yrittänyt saada sinua hereille kymmenen minuuttia”, Lumina sanoo.
”Ai, anteeksi, paljon kello on?” kysyn Luminalta.
”Viittätoista vaille kahdeksan”, Lumina sanoo.
”Ääk!” huudan ja nousen sängystä. Vaihdan äkkiä kauniin kesämekon ylleni, laitan hiukset hyvin ja lähden vetäen Luminaa.
”Anteeksi kauheasti”, pahoittelen.
”Ei se mitään”, Lumina sanoo.
Syömme aamupalan nopeasti.

”Ottakaa kirjan sivu 6 esille”, Huurre sanoo kun on jakanut kaikille kirjat.
”Lukekaa koko aukeama ja tehkää sen jälkeen vihkoon tehtävät 1-3”, hän ilmoittaa. Luen mielenkiintoista aukeamaa ja teen hieman muistiinpanoja. Aukeama onkin aika lyhyt joten pääsen tekemään tehtäviä.
Teen tehtävätkin nopeasti. Luen aukeamaa uudestaan ja uudestaan, kunnes kaikki vihdoinkin on valmiita.
”Viimeisen 55 miljoonan vuoden aikana maapallolla on vaeltanut eri hevoslajeja. Ihminen joka alkoi kasvattaa villihevosia ja näin loi kesyhevosen oli Kazakstanissa noin 5 500 vuotta sitten...”, Huurre alkoi pälpättää ja piirtää taululle.

Tunnin jälkeen olen tehnyt 5 sivua muistiinpanoja.
Kävelen Luminan ja Alexssandran kanssa seuraavalle tunnille. Hymyilen itsekseni, kun Lumina ja Alexssandra nauravat yhdessä. He ovat ystäviä.
Olemme luokassa hyvissä ajoin. Menemme istumaan kolmen pöytään.
”Hyvää huomenta, tehän olettekin aika ajoissa. Tunti vasta kymmenen minuutin kuluttua”, professori Bludgeon sanoo vilkaisten kelloaan.
”Saadanko me jäädä luokkaan silti odottelemaan?” kysyn.
”Tietysti saatte”, Bludgeon sanoo.
”Kiitos”, Alexssandra sanoo.
”Ei tarvitse kiitellä, minun luokkaani saa aina tulla ajoissa. Keitä te muuten olette?” Bludgeon kysyy.
”Minä olen Amanda”, sanon ja ojennan käteni.
”Professori Luana Bludgeon ja Miraclen tuvanjohtaja”, Bludgeon kättelee minua.
”Lumina”, Lumina sanoo ja ojentaa kätensä.
”Hei”, Bludgeon vastaa ja kättelee vielä Alexssandraa.
”Kello onkin kohta jo tasan kymmenen”, Bludgeonn sanoo.
Muita oppilaita alkaa tulla luokkaan.
”No niin,voimme varmaan aloitella. Minä olen siis professori Luana Bludgeon ja Miraclen tuvanjohtaja. Hoitomenetelmien tunneilla saatamme joskus mennä pihalle, mutta yleensä olemme luokassa. Olen jakanut joka pöytään kaksi kirjaa. Aluksi kuitenkin pidetään kirjat kiinni”, Bludgeon sanoo. Bludgeon alkaa selitellä asioita, eikä juuri muuta tapahdukkaan tunnilla. Teen hurjasti muistiinpanoja vihkooni.

Kolmannen tunnin jälkeen menemme lounaalle. Ruokana on lihapullia, perunoita, makaronia, makkarakastiketta ja salaattia. syömme mahdollisimman nopeasti Luminan kanssa jotta pääsemme kirjastoon. Onnistummekin syömään viidessätoista minuutissa. Kävelemme nopeasti kirjastoon, jotta ehtisimme olla siellä vielä hetken ennen seuraavan tunnin alkua. Menen etsimään kirjoja. Lainaan kolme kirjaa. Olemmekin niin nopeita kirjastossa, että jäämme lukemaan kirjoja vielä hetkeksi oleskeluhuoneeseen.

Tuntien jälkeen äiti soittaa. Vastaan.
”Hei, kulta”, äiti sanoo hermostuneesti.
”Hei”, vastaan epävarmasti. ”Mikä hätänä?”
”Isäsi ja Amelia joutuivat vakavaan auto-onnettomuuteen”.

Vastaus:

Jees, ensimmäinen tarinasi! Alku oli erityisen mielenkiintoinen, koska pääsin kurkistamaan perheeseesi. Sinulla ja sisaruksillasi on ihanat nimet, varsinkin kun ne kaikki sopivat yhteen niin hyvin. Kirjoitit hyvin siitä, kuinka sinulle tulee joitakin tiettyjä asioita ikävä Tulipurossa. Olit ihanan rehellinen ajatuksistasi ja tunteistasi.

Tarinassa oli hyvin paljon vuorosanoja. Sen vuoksi tarina eteni nopeasti ja sujuvasti. Oli mielenkiintoista lukea hahmojen välisiä keskustelua, ja niiden avulla eri aiheet avautuivat hyvin hahmojen omista näkökulmista. Olisin kaivannut kuitenkin vielä lisää varsinaista tekstiä ja kuvailua. Esimerkiksi tuntemuksistasi tai ympäristöstäsi.

Tarina oli hyvän pituinen. Se ei loppunut kesken eikä venähtänyt liian pitkäksi. Sen jaksoi lukea hyvin. Lopetus oli taidokas, sillä se jätti lukijalle halun lukea seuraava tarina hetimmiten. Jätit tilanteen aivan auki, mikä aiheutti ainakin minussa luonnollistesti uteliaisuutta. Kokonaisuudessaan tämä oli hyvä ensimmäiseksi tarinaksi. Annan sinulle £30 sekä kaksi tupapistettä.

- Bretrix, 3.6.

Nimi: Amanda Hollister, Miracle

10.04.2017 13:10
Kävin ostoksilla:

VAATEKULMAUS
ratsastushanskat, £ 6.50
kouluraippa, £ 7.00
esteraippa, £ 7.00

LIEKKILEHTI
päiväkirja, £ 6.00
A4-vihko, £ 2.00
A5-vihko, £ 1.50
yhteensä: £ 30.00


Vastaus:

Lisään!

- Bretrix, 3.6.

Nimi: Bretrix, rehtori

08.04.2017 20:59
Tervetuloa ensimmäiselle vuosiluokalle, neiti Hollister! Laitan tähän alle listan tavaroista, jotka sinun tulee omistaa ennen toiselle vuosiluokalle siirtymistäsi. Tavaroita voit ostaa Ikiajosta tarinoista saamillasi rahoilla. Muistathan aina ilmoittaa jutteluareenalla (löytyy postista) kirjoitettuasi tarinan tai asioituasi Ikiajossa, kiitos! Jos tulee jotakin kysyttävää, laita postiin viestiä.

Tavaralista - ensimmäinen vuosiluokka

Harry Ryan: Hevosten historia I
Kaley Stone: Hevosten sairaudet
Lacey Lambert: Hoitomenetelmien käsikirja
Mary Kiber: Luonnollinen hevosmiestaito
Elle Moonty: Yrttitietoa aloittelijoille
Jacob Smith: Hevosen kehonkieli

Kynä
Paperia/vihkoja

Kumisuka
Pehmeä luonnonharja
Kaviokoukku

Ratsastushousut
Ratsastushanskat
R atsastuskypärä

Antoisaa lukuvuotta!

- Bretrix, 8.4.

 

virtuaalitalli virtuaalihevonen

©2019 Tulipuro ♡ hevosopisto - suntuubi.com