Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
HUOMIO oppilaat! Kirjoitusrajoite voimassa 17.1.-3.5.2015. Jokainen oppilas saa kirjoittaa korkeintaan yhden tarinan viikossa! Kiitoksia.

Hevospoolo

Koska poolourheilu on Iso-Britanniassa keskeinen hevosurheilun laji, päätimme mekin täällä Tulipurossa perustaa omat poolojoukkueemme. Harjoitukset ja ottelut pidetään läheisellä Grand Polo -tilalla, josta saamme käyttöömme hevoset, varusteet ja kentän aina halutessamme. Matkaa tilalle on noin kolme kilometriä, ja sinne ratsastetaan omilla hoitohevosilla.

Yleisesti

Hevospoolon päätarkoituksena on yrittää saada pallo vastustajan maaliin hevosella ratsastaen ja mailaa käyttäen. Pooloa pelataan neljän hengen joukkueissa suurella kentällä.

Käytämme Kansainvälisen Poololiiton laatimia sääntöjä, jotka ovat varsin yksinkertaiset. Se, kumpi joukkue saa eniten maaleja, on voittaja.

Poolopeli on jaettu kuuteen seitsemän minuutin mittaiseen erään, joiden välillä on kolmen minuutin tauko. Puoliajalla tauko kestää viisi minuuttia. Yleensä tauon aikana on lupa vaihtaa hevosta, mutta meillä on niin vähän hevosia käytössämme, ettei meillä ole varaa sellaiseen.

Muutama tärkeä sääntö on hyvä muistaa aina. Pallo ei saa mennä kentän rajojen ulkopuolelle. Pelaamaan tullaan aina asiallisissa varusteissa. Muita ei tönitä/lyödä mailalla. Muutenkin pitää ratsastaa turvallisesti, ei liian kovaa eikä muita päin. Tuomarilla on lupa viheltää peli pillillä poikki sääntörikkomuksen havaitessaan.

Ottelut ja harjoitukset

Jokaisella opistomme tuvalla on oma poolojoukkue. Kunkin tuvan joukkueeseen tarvitaan mieluiten vähintään neljä jäsentä, enintään seitsemän. Joukkueella saa olla samanaikaisesti neljä pelaajaa kentällä. Jos joukkueessa on enemmän kuin neljä oppilasta, muut ovat vaihdossa ja vuoroja vaihdetaan jokaisella erätauolla. Mikäli joukkueeseen kuuluva oppilas osoittautuu epäaktiiviseksi, hänet erotetaan joukkueesta ja hänen tilalleen voidaan valita uusi oppilas.

Kapteenina toimii automaattisesti jokaisen tuvan jompi kumpi valvojaoppilas. Jos haluat hakea kapteenin paikkaa, sinun tulee olla vähintään kolmannella vuosiluokalla.

Jokaiselle tuvalle on jaettu kaksi viikonpäivää, joina he saavat käydä harjoittelemassa Grand Polo -tilalla. Poolokenttiä on kaksi, joten kaksi tupaa mahtuu pooloamaan samaan aikaan. Joukkueen ei tarvitse olla täysi harjoitellakseen. Harjoituksista saa kirjoittaa alla olevaan pelikirjaan harjoitustarinoita niinä viikonpäivinä, kun omalla joukkueella on harjoitukset. Tarinoista saa poolopisteitä tarinan pituuden mukaan. Jokaista sataa sanaa kohden oppilas ansaitsee 10 poolopistettä joukkueelleen.

Kilpailut toteutetaan myöskin pelikirjassa. Joukkueiden jäsenet saavat kirjoittaa määrättynä ajankohtana kilpailutarinan, josta annetaan harjoitustarinoiden mukaisesti poolopisteitä. Pelin lopputuloksen pitää oppilaiden kirjoittamissa turnaustarinoissa jäädä auki!

Voittajatupa ratkeaa yksinkertaisella pistetaktiikalla. Jokaisesta kuvauksesta joukkue saa itselleen pisteitä. Eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Jokaisesta voitosta joukkuelaiset saavat palkinnoksi £20, ja tuvalle annetaan neljä tupapistettä. Koko kilpailukauden voittamisesta joukkuelaiset saavat £40, ja tupa saa kymmenen tupapistettä.

Harjoituspäivät

Tupa Viikonpäivät
Fudge maanantai, keskiviikko
Garnet tiistai, torstai
Miracle keskiviikko, perjantai
Saga torstai, lauantai

Joukkueet

Fudge

Kapteeni: John Perks
Hyökkääjä: Aivi Laukkanen ja Chloe Smith
Hyökkääjä-puolustaja: Christian Holmberg ja Charlotte Redwood
Puolustaja: Lea Bergenström (ja?)

Garnet

Kapteeni: Catherine Rollins
Hyökkääjä: Theadora Dilys ja Órfhlaith Cummins
Hyökkääjä-puolustaja: Mercy Lockwood (ja?)
Puolustaja: Elisa Moonsecret ja Katherine Jackson

Miracle

Kapteeni: Dan Scott
Hyökkääjä: ? (ja?)
Hyökkääjä-puolustaja: April Mountain ja Amanda Hollister
Puolustaja: ? (ja?)

Saga

Kapteeni: Jess Lampinen
Hyökkääjä: Jess Lampinen ja Beth McConal
Hyökkääjä-puolustaja: Veronica Moonsecret ja Joshua Brill
Puolustaja: Alexandria Robinson (ja?)

Liittyminen poolojoukkueeseen 

Mikäli kiinnostuit hevospoolojoukkueistamme, täytä alla oleva hakemus Liity-kategoriaan.

Hakemus Tulipuron hevospoolojoukkueeseen:

Nimi ja tupa: etu- ja sukunimesi, sekä tupa, johon kuulut
Hevonen: Keksi poolohevosellesi nimi. Huom! Hevoset tulevat mielikuvitteiselta Grand Polon tilalta, joten et voi pooloilla omalla hoidokillasi.
Joukkuepaikka: Millä paikalla haluat joukkueessa pelata? (Älä ota varattua paikkaa, ellet halua kapteeniksi valvojaoppilaan tilalle. Silloin sinun tulee olla vähintään kolmannella vuosiluokalla.)

Kilpailupäivämäärät

8.8.2016 Fudge - Garnet
Pisteet: 47 - 106

9.8.2016 Garnet - Miracle
Pisteet:  31 - 65

10.8.2016 Miracle - Saga
Pisteet: 0 - 27

11.8.2016 Saga - Fudge
Pisteet: 0 - 30

12.8.2016 Fudge - Miracle
Pisteet: 33 - 0

13.8.2016 Garnet - Saga
Pisteet: 19 - 0

Loppuottelu 27.8.2016: Fudge vs Miracle
Pisteet: 68 - 0

Pelikirja

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: April Mountain, Miracle

15.11.2017 20:17
Pelko kainalossa hevospooloon tutustumista

Astelin varovasti Dan Scotin kannoilla poolohevosten täyttämään talliin. Pyörittelin edelleen mielessäni sitä asiaa, mitä olin oikein mennyt tekemään. Epäröin edelleen vähän ja minua myöskin pelotti, mutta yritin silti etsiä tilanteesta jotain positiivista. Minulla ei kuitenkaan enää ollut mitään mahdollisuutta perääntyä. Kun näin kauniin mustan läsipäisen täysverisen karsinassa, jonka eteen Dan pysähtyi seisomaan, yritin viimein rauhoittua.
“Tässä on sinulle valittu poolohevonen, Super Archibald eli tutummin Ace", tupani valvojaoppilas selitti jotenkin oudon ylpeänä.
Katselin ihastellen Acea. Olin ainakin saanut kauniin ratsun, jos en muuta hyvää pystynyt löytämään.

Kun olin kompuroinut tarpeeksi kauan varusteiden kanssa, pääsimme siirtymään poolokentälle. Talutin Acen jännittyneenä muiden perässä kentän laidalle. Dan käveli luokseni juhlallisesti kantaen kädessään keppiä, jonka uskoin olevan poolomaila.
“April, sinä olet sydämellisesti tervetullut Miraclen poolojoukkueen riveihin”, hän puhui juhlallisesti ja ojensi mailan minulle.
Otin puisen mailan varovasti omaan käteeni. Huomasin heti, miten ne tärisivät jännityksestä. Muut pelaajat puhkesivat riemukkaisiin taputuksiin ja hymyilivät ystävällisesti. Meno ei poolojokkueessakaan onneksi vaikuttanut sen tiukemmalta kuin, mitä se muutenkin tuvassa on.

Nousin varovasti istumaan Acen satulaan. Dan oli luvannut auttaa minut alkuun ja auttaa ihan niin paljon kuin vain olisi tarve. Tunsin itseni todella pieneksi suuren ruunan selässä, mutta olo oli siellä kuitenkin yllättävän turvallinen.
“Oletko valmis ottamaan tämän?” Dan kysyi rauhallisesti hymyillen ja ojensi minulle poolomailaa.
“Joo", nyökkäsin varovasti ja tartuin mailaan vähän vapisevilla sormilla.
Tunsin oloni muuten rauhalliseksi, mutta siitä huolimatta sormeni vain vapisivat. Otin varovasti paremman otteen mailasta, mutta toivoin kuitenkin salaa mielessäni, että joku tulisi ottamaan sen pois minulta.

Muut lähtivät lämmittelemään vauhdilla, mutta minun käskettiin vain totutella rauhassa mailan kanssa kulkemiseen. Onneksi Ace tuntui olevan aika varma ja helppo ratsu, joten minun ei tarvinnut työstää paljon, jotta sain ruunan liikkumaan. Uskalsin hitaasti siirtyä rauhallisesta käynnistä mustan yllättävän tasaiseen raviin. Kauhean pompottavasta ravista olisin varmasti tippunut heti, mutta onnistuin kuitenkin pysymään kyydissä. Kerran maila lipsahti pois kädestäni, mutta se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan ketään. Sain nimittäin nopeasti mailan takaisin käteeni yhden joukkuekaverin avustuksella.

Minulle oli jäänyt yllättävän hyvä fiilis ensimmäisten pooloharjoitusten jälkeen, vaikka olin vain totutellut kulkemaan mailan kanssa. Ehkä minä seuraavissa harjoituksissa uskaltaisin myös laukata ja lähteä tutustumaan myös siihen palloon. Kyllä näissäkin harjoituksissa muut olivat puuhanneet pallon kanssa, mutta olin kiertänyt sen kauka. Pidin myös todella paljon minulle langenneesta poolohevosesta, minkä takia ainakin uskaltaisin oikeasti jopa odottaa pooloharjoituksia.
//sanoja 374

Nimi: Jess Lampinen, Saga

04.10.2017 19:10
Sagan kuraiset syystreenit

Kävelin väsähtäneenä tallille. Oli masentavan harmaa päivä. Onnekseni oma pikku prinsessani hörähtää, ja pukkaa minua kevyesti päällään. Naurahdan, ja paijaan neitiä. Hetken hellittelyn jälkeen haen harjapakin, satulan ja suitset. Tallissa oli menoa ja vilskettä, ja jos normaalisti kaiken kantaminen on hankalaa, niin nyt on erityisen. Onnistun kuitenkin pääsemään pystyssä karsinalle asti, jossa ohi kulkeva hevonen tuuppaa minut päin ovea. Voihkaisin kivusta, ja vilkaisin kyynärpäätäni, joka punoitti.
”Oletko kunnossa?” taluttaja kysyi.
Ja sillä hetkellä tuntui, että hevonen olisi kaatunut päälleni. Siis oikeasti, nyt ei ollut oikea aika tälle tilanteelle. Taluttaja oli jumalainen poika. Örgh.
”Joo, kaiketi”, sain sössötettyä, ennen kuin hän jatkoi matkaansa. Karsinassa harjasin Vertaista, joka tutkiskeli minua ”kyllä minä sen tiesin”, ilmeellä.
”Ai sinäkö sen aiheutit?” kysyin.
Vertainen vetäisi päänsä ylös ja näytti syylliseltä.
”Senkin veijari”, sanoin ja rapsuttelin hevosta.
Kun viimein pääsin varustamiseen, nostin selkään koulusatulan varustettuna oranssilla satulahuovalla ja päähän laitoin hackamorella varustetut, meillä hyvin toimivat suitset. Puin kypärän, ja lähdin matkaan.

Vertaisella oli vähän virtaa, joten menimme pitkää, esteellistä reittiä. Matkan varrella oli kolme tukkia. Nähdessään ensimmäisen, äsken niin rento ravi kiihtyi tikittäväksi, kunnes annoin luvan. Kiitollisena käskystäni Vertainen nosti pehmeän laukan, ja hyppäsi kauniisti. Kahden ensimmäisen tukin välissä oli niin pitkä väli, että pysähdyimme ja peruutimme ihan vain harjoittelun vuoksi. Pian hyppäsimme taas toisen tukin yli. Vastaavasti toisen ja kolmannen tukin välissä oli vain viiden laukka-askeleen ero, joten jouduin hieman pidättämään, jotta laukka ei pääsisi pitkäksi kahden esteen välissä. Viimeisen tukin jälkeen hiljensimme käyntiin, ja kuuntelimme metsän ääniä. Ennen kuin huomasinkaan, oli Grand Polon tila edessämme.

Talutin prinsessan karsinaansa, ja lähdin hakemaan Diabloa. Vastaavasti, tämä draamakuningatar oli erittäin kiukkuisella tuulella. Ensimmäisen kerran tunsin hampaat olkapäässäni viedessäni Diabloa talliin. Tallissa kytkin Diablon poikkeuksellisesti käytävälle, sillä yritin vältellä hampaita. Ja tottakai, mitä muutakaan olisi voinut odottaa- ulkona alkoi satamaan.
”Onko pakko mennä?” Veronica kysyi.
”Me aiomme voittaa”, joten kyllä”, sanoin, ja kuului yleistä nurinaa.
Keskityin ratsuuni, jonka kireystilannetta yritin helpottaa hieronnalla. Lopulta sain tammaa rauhoiteltua edes vähän, joten aloitin varustamisen. Diablo seisoi jännittyneenä paikallaan. Kun viimein sain hevoselleni ja itselleni varusteet päälle, muut olivat vasta vaiheessa.
”Hopihopihopi jos haluatte päästä pois ennen huomista”, sanoin.
”Muistakaa laittaa hokit”, muistutin, ja osa palasi takaisin, myös minä. Kiersin hokit, ja talutin Diablon uudestaan kaatosateeseen.

”No niin. Olette Sagan joukkueessa. Meillä on harjoitukset torstaisin ja lauantaisin, torstaisin nejältä ja lauantaina kahdeltatoista. Jollette ole kuolemansairas, tulette paikalle. Lämmitelkää hevosenne itsenäisesti, laittakaa veri kiertämään”, sanoin ennen kuin käänsin ratsuni ja lähdin verryttelemään.
Oli pakko sanoa, että kaikilla näytti natsaavan ratsunsa kanssa. Venkun alla työskentelevä Alea ravasi kauniisti, Bethin apuja ei nähnyt, Elly totteli Joshuan apuja mutkattomasti, ja Aexandran Jolie vaikutti olevan skarppina hommiin. Diablo vähän pyöriskeli. Kun nostin laukan, Diablo pukitti korkealle. Jouduin takertumaan kaksin käsin satulaan. Hieman aseteltuani sain Diablon taas avuille, ja muillakin näytti menevän hyvin, tosin Alea kavahteli mutaa.
”Pareihin, Venkku ja Beth, Joshua ja Alexandra, minä pyörin molemmissa ryhmissä”, sanoin, ja jakautuminen tapahtui välittömästi.
Aluksi olin Venkun ja Bethin ryhmässä. He pelasivat hyvin yksiin, syöttelivät kahdeksikolla, jossa minäkin ratsastin hetken mukana. Parit saivat itse päättää mitä harjoittelivat, joten tytöt valitsivat syöttelyn jälkeen pujottelun. Diamond ei halunnut aluksi mennä tolppien välistä, mutta hetken komentelun jälkeen sekin onnistui. Alea meni tolpat lähinnä reippaassa ravissa ketterillä käännöksillä. Koska heidän työskentelynsä oli hyvää ja laadukasta, siirryin Joshuan ja Alexin pariin. Elly oli vähän erimieltä, kun he harjoittelivat vuorotellen hyökkäämistä ja puolustamista.
”Peli seis! Pujotellaan kaikki hetki, otetaan koko porukan volttisyöttely ja sitten harjoituspeli Garnetin porukkaa vastaan”, sanoin.

Harjoituspelissä tunteet kohosivat pintaan. Hevoset korskuivat. Ensimmäinen maali meni Garnetin porukalle. Oli hyvä juttu, että otimme harjoituspelin, sillä Alexandra, Joshua ja Veronica piti saada pelaamaan samaan pussiin, mikäli niin pystyi sanomaan. Pian molemmat joukkueet saivat homman toimimaan, ja kilpailusta alkoi tulla kovaa. Saimme nähdä muutaman uskomattoman käännöksen, puolustuksia ja hyökkäyksiä. Lopulta päätimme tasapeliin. Kuraiset tiimit astelivat talliin musertuneina, sillä kaikkia palelti, ja jokaisen teki varmaan mieli kuumaa kaakaota.

Tallissa huuhtelin Diablon jalat. Tyttö seisoi hieman väsähtäneenä, odottaen iltakauroja. Harjailin jalkojen huuhtelun jälkeen pitkään, ja rauhallisesti, yrittäen voimistaa meidän suhdettamme ratsun kanssa. Jotain Diablossa oli, jotain mikä teki sen aina alussa kiukkuiseksi. Rapsuttelin pitkään ja lempeästi ystävääni. Lopulta tuli aika kerätä kamat kasaan, ja siirtyä Vertaisen luo, ja kohti Tulipuroa. Katsahdin vielä kerran pippurista pooloratsuani. Diablo hörähti luottavaisena. Sagalla ei ollut mennyt hyvin viime kausina, mutta Diablo vaikutti uskovan mahdollisuuksiimme.

//703 sanaa

Nimi: Christian

05.09.2017 16:54
Heti pooloilun alussa oli kiva vaihtaa kuulumisia tyttöjen ja Johnin kanssa hevosia kuntoonlaittaessa. Tomin saavuttua pelipaikalle kävi hyvinkin nopeasti ilmi, että pooloilu oli tosiaan kesälomalla päässyt tyystin unohtumaan. Tom laittoi meidät tekemään yksinkertaista harjoitusta laukkaympyrällä, jossa syöteltiin parille. Eihän meistä kukaan edes meinannut osua palloon, puhumattakaan siitä, että sen olisi saanut syötettyä edes sinnepäin kuin oli tarkoitus. Kyllä täytyy sanoa, että nolotti koko joukkueen puolesta. Onneksi sentään ei ollut muita seuraamassa harjoituksia, se tästä vielä olisi puuttunut! Loppua kohti meno alkoi jo hieman parantua, mutta täytyy sanoa rehellisyyden nimissä, että kyllä Tomilla melkoinen savotta oli edessä, mikäli meinasi meistä viime kauden tasoisia pelaajia leipoa..
(104s)

Vastaus:

10 pistettä Fudgelle. Pitäisi tosiaan elävöittää tämäkin poolopuoli :D

- Bretrix, 30.9.

Nimi: Christian

10.04.2017 16:14
Jännitystä ilmassa

Vilkaisen ikkunasta pihalla juoksevia oppilaita, mikä ihmeen hoppu kaikilla on? Ilmeisesti lähestyvä pääsiäinen on tuonut kiireitä kouluarkeen oppilaiden ja opettajien kesken. Kiire tai ei, tänään ja keskiviikkona on vielä pooloharkat totuttuun tapaan oli loma alkamassa tai ei. Totta puhuen odotin kyllä pientä breikkiä jo kouluarjesta, pääsisin käymään kotona ja tapaaamaan myös toivon mukaan Bryania. Ja tottakai omaa rakasta Jasminia, jonka kanssa olin jo suunnitellut tekeväni vaikka ja mitä hauskaa loman aikana harjoitusestekisat mukaan lukien. Aivin ollessa valmis suuntasimme kohti tallia, piha oli mukavan kuiva, tänään tosin oli iltapäiväksi luvattu sadetta, mutta nyt meitä vielä suosi yli kymmenen asteen kevätkeli.

Lämmitin koulun jälkeen pikaisesti mikrossa välipalaksi eiliseltä jäänyttä munakasta ja suuntasimme sitten talliin, minä ja Aivi. Heilautan kättäni Bretrixille, joka menee sisään kartanon suurista ovista. Naista ei ole juuri näkynyt, kiireitä varmasti kun lukukausi alkaa lähentyä loppuaan. Tänä kesänä meillä onkin paljon ohjelmaa Tulipurossa, leirejä, vaelluksia ja muuta hauskaa. Toki lomaillakin ehditään kesälomalla, se on sanomattakin selvää! Minua hieman jännittää kyllä syksyllä alkava viimeinen lukuvuosi, mutta hyvin se varmasti tulisi menemään, vaikka olisikin haikeaa aloittaa viimeistä kertaa tutussa opistossa. Kävelemme talliin, ovet ovat jo auki kun on niin lämmintä, joten hevostenkin kanssa kulkeminen on jo helpompaa sisään ja ulos.

Muutamat pelaajat laittavat jo hoitohevosiaan matkaan Grand Poloon. Nostan tarvikkeet Mitzin karsinan eteen ja suuntaan hakemaan tamman ulkoa. Se on päässyt tänään ilman loimea ulkoilemaan ja sen kyllä huomaa, että nautittu on! Harjaamiseen menee varmasti tuhat vuotta, kiroan taluttaessani ponia talliin ja tarkastaessani aikaansaannoksia. Aivi naurahtaa ponin nähtyään, mutta hiljenee nopeasti nähtyään ilmeeni ja tulee auttamaan pahimman kurakerroksen poistamisessa. Paco vihaa kuraisissa tarhoissa piehtarointia, joten sen kanssa ei kauaa nokka tuhise harjauksessa ja tytölle jää hyvin aikaa auttaa. Kiitettyäni häntä laitan tammalle varusteet ja suuntaamme sitten pihalle toisten jo odottaessa. Kiristän vyön ja nousen kyytiin, Mitzillä tuntuu olevan vauhtia, eipä ihme kun tamma on saanut laiskotella kolme päivää. Mitenkään katastrofialttiilta se ei onneksi vaikuta, nykyisellä ruokinnalla se on rauhoittunut syksystä paljon, eikä enää kiipeile pitkin seiniä vapaiden jälkeen.

Säädän jalustinhihnoja lyhemmäksi perjantain koulutunnin jäljiltä ja suuntaamme kohti Grandea. On ihana päästä jälleen hevosen selkään, vaikka pian lähtömme jälkeen alkaakin sadella hiljalleen. Mitzillä tuntuu olevan kiire edellä menevän Mayan ja Charloten perään, mutten uskalla päästää tammaa kovin likelle, koska Mayalla on kiima ja se voi potkia etenkin silloin.. Korjaan istuntaani, John komentaa kaikki ravaamaan, että ehdimme ajoissa paikalle. Mitzi kiihdyttää heti Mayan perään ja teen paljon pidätteitä, jotta saan turvallisen etäisyyden pidettyä yllä tammojen välillä. Maastossa Mitziä on jotenkin helpompi ratsastaa ja saan sen jopa ravatessa ja kävellessä kulkemaan pitkiä aikoja muodossa. Lähempänä Grandea oma keskittyminen kuitenkin herpaantuu. Laitettuamme hoitohevoset pois ja suunnattuamme poolohevosten kanssa kentälle ilmaantuu Tomkin paikalle, jopa suhteellisen ajoissa!

Alkuverryttelyssä saamme kehuja rauhallisest työskentelystä, vaikka Queenilla tuntuukin energiaa olevan taas. Mitähän sille oikein syötetään viikonloppuna, kun tamma tuntuu aina maanantaisin olevan kuin lentoon lähdössä! Kävellessämme Tom selostaa tämän päivän harjoituksia, pujottelua, tiukkoja kaarteita syötellen palloa ja torjuntaa tottakai. Sentään vähän erilaista kuitenkin tänään ja pääsemme harjoittelemaan lisäksi uusien parien kanssa, koska Tom määrääkin parit tällä kertaa. Parikseni osuu Chloe ja Ella, joiden kanssa en ole tainnutkaan aiemmin vielä harjoitella, joten vaihtelu on hyödyksi. Queen hyppii innokkaasti sivulle aina, kun pallo tulee likelle Chloen syöttäessä.

- Et sie viittis lopettaa tuota nyt! ärähdän tammalle ja suuntaan sen lähemmäs palloa, jotta saan sen syötettyä takaisin.
Tom jakaa meidät hetken kuluttua kahdelle ympyrälle, josta toiseen menevät isommat ponit ja toiseen poolohevoset. Queenin mielestä tällaiset harjoitukset ovat aivan turhia ja joka kerta ohjatessani tammaa ympyrällä tai hidastaessani sitä se pukittaa, yrittää ryöstää alta tai singahtelee muuten vain ympyrältä sivuun. En ehdi tehdä mitään, kun edellisestä pukista irronneita jalustimia metsästäessäni Queen näkee tilaisuutensa tulleen, pukittaa komeasti ja singahtaa kiljaisten toiseen päähän kenttää häntä soihtuna.
- Ja seeeeeeeeeeeeeeeeeeeis! huutaa Tom muille jäädessään katsomaan miten meidän mahtaa käydä.

Vilkaistessani taakse huomaan, etteivät muut ole onneksi lähteneet Queenin typerään leikkiin mukaan. Kääntäessäni katseen eteenpäin huomaan kauhukseni Queenin kiikuttavan minua kentän aitaa kohti, joka on aivan liian korkea hypättäväksi. Onneksi tammakin on ilmeisesti ymmärtänyt saman asian.. tosin minun epäonnekseni se tekee komean äkkikäännöksen ennen aitaa ja vapaana killuvien jalustinteni vuoksi lennän komean ilmalennon aidan sekaan, joka katkeaa painostani. Sen jälkeen tamma tottakai pysähtyy kentännurkkaan syyttömän näköisenä jääden toljottamaan minua.
- Kuinka kävi? Tom on vihdoin päässyt toiseen päähän kenttää ja ojentaa kätensä nostaakseni minut ylös.

Saan juuri ja juuri koottua itseäni yllätyksestä sen verran, että pääsen jaloilleni todetakseni että olin kunnossa. Selkään sattuu hieman, mutta se nyt ei vanhojen murtumien vuoksi kummoista tömähdystä tarvitse, että kipeytyy. Irvistäen kipuan kuitenkin tamman kyytiin uudelleen Tomin roikkuessa vastaan, harjoitukset ovat kuitenkin meidän osaltamme ohi ja Queen saa tyytyä kävelemään kenttää ympäri toisten harjoitellessa vielä pujottelua laukassa. Tällä kertaa tamma sentään älyää käyttäytyä. Harjoitusten loputtua ratsastamme pihaan ja työntekijä tarjoutuu hoitamaan Queenin pidellessäni selkääni. Tom istahtaa hetkeksi viereeni heinäpaalille ja kyselee vointiani. Varmistan Queenin olevan kunnossa, tosin mikäpä hätä sillä on.. Tallissa on rauhallista ja menemme hetken kuluttua laittamaan hoitohevoset kuntoon kotimatkaa varten Tomin varmisteltua, että pystyn ratsastamaan Tulipuroon asti. Illallisella onkin taas jännää, kun koko opisto saa kuulla yksityiskohtia Queenin törttöilystä. Onneksi selkä tuntuu olevan jo illalla kunnossa komeaa mustelmaa lukuunottamatta!

(836 sanaa) JES! Meillä taitaakin olla jo edellisten tarinoiden myötä yli 1000 poolopistettä :D

Vastaus:

Ei hyvänen aika, miten pitkä poolotarina :D Ja jep, teidän tupanne on ottanut melkoisen etumatkan näissä pisteissä.. Minun pitäisi pykätä kisat pystyyn niin saataisiin nollattua pisteet! No, kesäkisat pitää ehdottomasti pitää.

Tarinasta sen verran, että se oli ihanan totuudenmukainen, varsinkin mitä tulee rehtorin kiireisiin. Tarina muistutti taas siitä, että sinulla tosiaan alkaa kohta viimeinen lukuvuosi Tulipurossa.. SOS.

Queen sai melkoisen show'n aikaiseksi :D Vaikka satulassa ei varmasti ollut mukava istua, oli tarina lukijalle varsinainen viihdytys. Fudgelle napsahtaa tästä 84 poolopistettä.

- Bretrix, 3.6.

Nimi: Christian, Fudge

03.04.2017 18:06
Maanantain matelijat

Olin jälleen tapani mukaan myöhässä, pahuksen maanantai! Kirosin juostessani niin vauhdilla rappuset alakertaan tuvasta, että olin kaataa matkalla Crimerin.
- A-anteeksi! huikkasin miehelle edes katsomatta sattuiko häneen ja jatkoin kulkuani tallin suuntaan miehen vain pudistellessa päätään, tätä nykynuorisoa..
Parahiksi sain Mitzin kuntoon kun toiset olivat jo odotelleet hyvän aikaa ulkona, noh, toisaalta joskus näinkin päin. Olimme varanneet hyvin matka-aikaa poolotilalle, koska oli viileämpi keli ja alkuverryttelyyn menisi varmasti aikansa myöskin siellä päässä. Eilinen pitkä koulutunti oli tehnyt hyvää Mitzille, tamma vaikutti jopa rauhalliselta normaaliin verrattuna. Se oli ollut hoitaessakin harvinaisen hyväntuulinen, vaikka saattoi joskus kiukutella kiimassa. Kaikkien päästyä kyytiin suuntasimme poolotilalle. Kaikki meni oikein hyvin, kunnes tietenkin pusikon takaa ilmestyi kettu juuri parahiksi Mitzin jalkojen eteen. Tamma hyppäsi pelästyneenä pystyyn ja otti spurttia muutaman reippaan laukka-askeleen. Toiset jäivät onneksi hömistyneinä katsomaan meidän peräämme, huomasin vilkaistessani taakseni. He kävelivät meidät kiinni ja nauroimme menomatkan koko sattumaa.

Onneksi kaikki olivat säilyneet ehjin nahoin ja vankkumaton tasapainoni ei tälläkään kertaa pettynyt, vaikka melkoiseen etukenoon poni minut saikin hypyllään. Laukkapätkällä hevoset tietenkin innostuivat ihan liikaa ja Grand Poloon saavuttuamme Tomia odotti liuta hikisiä hevosia. Hän ei tietenkään ollut asiasta mielissään, koska meiltä menisi nyt tuplaten aikaa saada poolohevoset kuntoon. Onneksi avuliaat työntekijät auttoivat pahimmassa kurakerroksessa olevia harjailussa ja näin ollen myöhästyimme harjoitusten alusta vain noin kymmenisen minuuttia (eikä se ole paljoa se.. kun ajattelee valmentajaa joka on AINA myöhässä viikottain). Harjoitukset menivät tänään hyvin ja otimme myös pujottelua kaikissa askellajeissa loppuun, hevoset olivat kuulemma syksystä kehittyneet todella hyvin, varsinkin laukkatehtävissä, joissa pääsimme jo ongelmitta tekemään volttejakin. Loppuun kulutetut hevoset saivat hetken lepotauon ja käveltyämme vartin verran vielä maastakäsin keräsimme yhdessä pujottelukartiot pois ja suuntasimme suihkuttamaan kosteat hevoset. Ennen lähtöämme Tulipuroon poolohevoset hoidettiin huolellisesti pois ja kuraantuneet varusteet putsattiin. Tom tarjosi kaikille ennen lähtöä kahvit, tyydyin itse mehuun Aivin kanssa. Poolojoukkueemme olikin tänään yhtä miestä pienempi Johnin ollessa jälleen kuumeessa kotonaan.
(305 sanaa)

Vastaus:

No nyt ei mennyt kaikki kyllä putkeen.. :D Mutta ainakin päiväsi eteni suhteellisen vauhdikkaasti. Saat tuvallesi 31 poolopistettä.

- Bretrix, 3.6.

Nimi: Christian, Fudge

29.03.2017 17:29
Keskiviikon keskittymistreeni

Edellinen valmennus oli sujunut oikein hienosti, joten olin innoissani mahdollisuudesta pooloilla jo keskiviikon harjoituksissa. Sää olikin tänään paljon kylmempi, aamusta oli mittari näyttänyt peräti miinus viittä astetta lähtiessämme kohti poolotilaa. Aurinko onneksi lämmitti jo mukavasti. Verryttelimme hevoset itsenäisesti, kuten melkein aina, käynnissä ja ravissa jonka jälkeen otin vielä jonkun verran siirtymisiä innokkaan tamman kanssa. Sen jälkeen otimme muutamia reippaampia eteenratsastuksia suoralla laukkaa. Itse treenit olivatkin tänään melko kevyet, John oli sairaana, joten sain jälleen toimia tänään kapteenin tehtävissä ja sekös meille Queenin kanssa sopi vallan mainiosti!

Mitään paikan varastamista ei pojan kuitenkaan tarvinnut pelätä, sillä tämän hetkiset askareet ja vastuualueet riittivät paremmin kuin hyvin minulle koulunkäynnin ohella. Lopeteltuamme harjoitukset kävelimme melko pitkään kentällä rupatellen, lämpötila oli noussut kivaksi, joten mikäs siellä oli kävellessä.. Sen jälkeen harjasin neidin pikaisesti, suihkuttelin kunnolla hiet pois ja kävimme Aivin kanssa taluttelemassa hevosia lyhyellä maastolenkillä ja vaihdoin Queenille kuivan loimen päälle ennen ulosvientiä. Sitten putsailimme koko porukka yhdessä poolokamoja ennen lähtöä, niissä riittikin hommaa kun kuraa lensi jo mukavasti pelin tiimellyksessä. Onneksi suuri osa kevään harjoituksista kuitenkin käytiin nurmikentällä, eivätkä varusteet vaatineet jokakertaista hoitoa. Kotimatka Tulipuroon sujui vanhasta tottumuksesta.

(184 sanaa)

Vastaus:

18 poolopistettä.

- Bretrix, 3.6.

Nimi: Christian

27.03.2017 22:47
* maanantain (kuuluisi olla otsikossa)

Nimi: Christian, Fudge

27.03.2017 22:46
Maanantait mukavat mussukat

Aamu oli jo pitkällä herätessäni, yö oli taas mennyt valvoessa. Kello näytti jo miltei kymmentä, kun vihdoin sain itseni kammettua ylös sängystä ja hieroin väsyneitä silmiäni, pahuksen kesäaika! Pukeuduin vauhdilla, että ehdin laittaa Mitzin kuntoon pooloilua varten. Nappasin kiireellä tuvan keittiöstä muutaman leivän, aamupalan tarjoilu oli jo hyvän aikaa sitten lopetettu. Nappasin myös korista näkkärin Mitzille. Ensi töikseni laitoin Mitzin kuntoon, onneksi joku oli sen jo sisään hakenut, ei kylläkään selvinnyt koskaan että kuka.. Laitettuani ponin valmiiksi vedin juuri parahiksi kypärää päähäni, kun John ilmestyi talliin kahvimuki kädessä. Närkästyneenä katselin pitkää poikaa, oli kaiketi taas lahjonut jonkun laittamaan hevosensa kuntoon, eihän hänellä ollut edes vielä ratsastusvaatteita päällään. Onneksi oli sentään mukava ilma, aurinko paistoi ja lämpöasteita oli jo keväiset neljä, hirveän tuulen olimme kylläkin saaneet riesaksemme. Päästyämme Grandeen laitoimme poolohevoset pikapikaa kuntoon ehtiäksemme juuri ja juuri alkavalle valmennukselle. Verryteltyämme hevoset rupesimme harjoittelemaan Tomin ohjeistuksella syöttöjä, ensin ravissa ja sitten laukassa. Tämän jälkeen annoin Queenille pitkät ohjat, valmennus oli mennyt nopeasti, kun oli ollut mielekästä harjoittelua. Hoidettuamme hevoset lähdimme kotimatkalle.

Ohitimme matkalla järven, sekin oli jo sulanut viikkojen plusasteiden jälkeen. Kevätmaisema oli aivan ihanaa katsottavaa ja jäin tahtomattani tuijottamaan vain vedenpintaa ja tuulen tuomia aaltoja. Järvi kutsui uimaan, vaikka veden lämpötila ei varmasti ollutkaan paljoa yli kymmenen asteen, jos sitäkään.. Kotimatkakin meni oikein hyvin ja talutin tamman karsinaan riisuen siltä varusteet. Palkitsin neidin omenalla ja riisuttuani satulan vein kamat paikalleen ja palasin harjaamaan Mitzin. Karvaa lähti ihan kiitettävästi niistä kohdista, joista se ei ollut klipattu. Vietyäni tamman ulos käytin vielä hetkisen karsinansiivoukselle ja kuppien pesulle, ennen kuin kävin siistimässä varustehuoneen. Huomasi selkeästi senkin lattiasta että kevät oli tullut..
------------
267 sanaa

Vastaus:

27 poolopistettä tästä.

- Bretrix, 3.6.

Nimi: Christian, Fudge

22.03.2017 13:34
Keskiviikon vauhtitreenit á la Fudge

Hikoilin Queenin selässä, kevät oli tullut ja lämmintä oli jo kuusi astetta. Kiva keli treenata, mutta en uskaltanut hirveästi vielä vähentää vaatetta, joten hikihän siinä pääsi yllättämään Tomin karjuessa ohjeita keskellä kenttää kuin eversti. Laukkasimme täyttä häkää pallon perässä, viestitin Queenille vaihtamalla pohkeidenpaikat, että vaihdamme suuntaa. Tamma vaihtoi laukan ja osasi jo seurata palloa toiseen suuntaan, tammasta oli tullut tosi taitava vuoden mittaan. Napautin vähän tammaa raipalla, koska se ei kuunnellut täysin vasenta pohjettani, se riitti herättämään neidin horroksesta ja se ampaisi pallon perään sellaisella antaumuksella, että pelkäsin jo meidän saavan oranssin kortin liian lujaa ratsastuksesta. Sellaista ei kuitenkaan kuulunut, joten suuntasimme kohti "vastapuolen" maalia. Pallo upposi sinne ja marssimme takaisin omaan päätyyn. Harjoituspelit olivat tosi opettavaisia ja olin alkanut kevään tullen tykätä pelaamisestakin, kun ei ollut kylmää ja jäätä, vaikka kenttä toki lämmitetty olikin talvisin.

Olimme treenanneet noin neljäkymmentäviisi minuuttia, kun Tom käski porukan hetkeksi kävelemään. Queen oli keskittynyt tänään hienosti ja koko sen olemus hohti uudenlaista itsevarmuutta. Hetken kuluttua otimme loppuraveja, Queen kulki kauniissa muodossa ympyröillä ja volteilla. Olin tyytyväinen molempien suoritukseen tänään, kerrankin! Puolentoista tuntia treenien alkamisesta olimme kävelleet loppukäynnit ja suuntasimme tallille hoitamaan hevoset saadaksemme toiset alle. Laskeuduin pihassa selästä, nostin jalustimet ylös, löysäsin vyötä ja talutin tamman karsinaansa. Se meni heti juomaan saatuani suitset pois. Alkoi tässä jo jano olla itse kullakin.. mutta ei auttanut kuin jälleen kerran laittaa omat tarpeet sivuun ja hoitaa hevonen pois. Vein varusteet satulahuoneeseen ja harjasin neidin piikkisualla. Sen jälkeen se pääsi pesulle ja hyvin loimitettuna ulos aurinkoa ottamaan ja syömään päiväheinät.

Queen tarhasi yksin, sille oli kuulemma jälleen kerran tullut pesäero muiden tammojen kanssa. Poolotilalla oli melko monta divatammaa, liekö johtunut pelin olemuksesta. "Noh, kaikkia ei tosiaan voi miellyttää", sanoin tammalle taluttaen sen uuteen tarhaansa ja tarjoten leipäpalan palkaksi. Se osasi jo odottaa sitä ja kääntyi aina portille katsomaan, missä se viipyi. Kävin pyyhkimässä tamman varusteet ja vein harjapakin pois, kevät oli todellakin koittanut, koska kuraa oli joka paikassa ja varusteet sai vähintään pyyhkiä sienellä joka käytön jälkeen, etenkin satulavyöt ja jalustimet. Mailoista huolehti onneksi Tom, eikä meidän tarvinnut pestä niitäkin.

Ihan hirveästi tekonurmella ei päässyt kuraantumaan, mutta matkalla sinne kyllä ja teimme paljon alku- ja loppuverkkaa maastossa, jonka vuoksi suojatkin sai joka kerta puhdistaa. Kotimatkasta tulisi pitkä, sillä Mitz oli venäyttänyt lapansa tarhassa liukkailla. Se oli kyllä jo toipumaan päin, mutta vielä oli määrä kävellä tämä viikko sen kanssa. Satunnaisia ravipätkiä olimme kyllä jo eläinlääkärin luvalla ottaneet ja ponissa riitti virtaa kahden viikon kävelytyksen jälkeen. Alkuun olin pystynyt taluttelemaan sitä maastakäsin maastossa, mutta enää siitä ei tullut mitään kasaantuneen energian vuoksi edes liinan ja suitsien kanssa. Onneksi selästäpäin neiti oli rauhallisempi ja pääsimme tänäänkin hyvin Johnin johdolla Tulipuroon palaamaan.
-----------
441 sanaa

Vastaus:

Tarinan piristys olivat sanavalintasi, joilla pyrit kuvaamaan liikehdintöjänne kentällä, esimerkiksi täyttä häkää laukkaaminen, ampaisu ja varsinkin marssiminen. Kuvittelin mielessäni tarmokkaasti marssivan Queenin voitokkaan maalisuorituksen jälkeen :D Ansaitsit tällä tarinalla 44 pistettä.

- Bretrix, 9.4.

Nimi: Christian, Fudge

13.03.2017 23:38
Fudgen poolotreeni - kevättä kohti

Saapuessamme Grand Poloon puoli neljän maissa maanantai-iltapäivänä ei missään ollut ristinsielua. Pooloponimme odottivat karsinoissaan valmiina ja hymy nousi väkisinkin kasvoille nähdessäni pitkästä aikaa Queenin. Avasin karsinanoven ja en tiedä kuvittelinko vain vai näyttikö tammakin tyytyväiseltä minut nähdessään. Se nuuhki innokkaasti taskuni tuomisten varalta ja saatuaan tutun ja turvallisen leipäpalansa taputin tammaa kaulalle ja lähdin hakemaan sen harjat, toiset olivat jo työn touhussa. Huolellisen harjauksen jälkeen puin varusteet ja suojat ja lähdimme sitten poolokentälle yksissä tuumin. Harjoitukset kestivät tänään tunnin verran, kuten tavallista. Harjoittelimme tylsiä perusjuttuja, joista en nyt sen enempää tähän viitsi ruveta listaamaan, käynnissä ja ravissa pääasiassa, koska mukana oli toista kertaa Chloe Ellan kanssa. Queen meni tänään oikein hyvin, ei hermostunut mistään koko tunnin aikana ja suhtautui jopa Ellaan suopeasti, vaikka tamma saattoi toisinaan olla vähäsen hapannaama uusia tulokkaita, etenkin tammoja kohtaan.

Lopuksi kävelimme vielä lähimaastossa maastakäsin pienen lenkin, joka kuitenkin venähti puolitoistatuntiseksi marssiksi, kun John jälleen kerran tiesi "oikoreitin" tallille. Noh, pääsimme sentään perille takaisin, joten se siitä vahingosta.. Vein tamman karsinaan hoitoa varten, riisuin varusteet ja harjailin kaikessa rauhassa. Sitten vein kamat ja harjapakin takaisin ja pyyhin hikiset kohdat sienellä. Loimitin tamman lisäksi vuorettomalla loimella, se saisi mennä tänään hikisenä ulos, kun lämpöasteita oli kuitenkin jo kuusi. Talutin tamman tarhalle ja kaivoin taskustani sille heppanamin ennen hyvästejä. Ennen lähtöämme siivosimme vielä poolohevostemme karsinat, koska työntekijää ei näkynyt ja ajattelimme nopeuttaa hänen iltatalliaan, kun karsinat olivat vielä siivoamatta.

231 sanaa

Vastaus:

23 poolopistettä.

- Bretrix, 9.4.

Nimi: Christian, Fudge

06.03.2017 18:37
Maaliskuun talvitreenit - kevättä odotellen

Talutin Queenin pelikentälle, pakkasta oli kuutisen astetta, kyllä aamusta oli saanut taas pitkät kalsarit pukea päälleen, enkä ollut yhtään tyytymätön toppatakki valintaankaan, koska metsän läpi tänne ratsastaessa oli ollut viileää. Nyt olimme kuitenkin tulleet lämmitetylle kentälle, joten peliasu riitti mainiosti toppatakin sijasta. Queen vaikutti hermostuneelta, liikaa vapaita taas.. Aloittelimme itsenäistä verryttelyä käynnissä ja ravissa, Tom ohjeisti mukana olevaa uutta Chloea tammansa kanssa alkuun ja sivusilmällä seurasin hänen siistiä ratsastustyyliään. En ollut jutellut hänen kanssaan vielä, mutta kyllähän hän todella mukavalta tapaukselta vaikutti (jos nyt tyttöä sopi sanoa ollenkaan "tapaukseksi"). Päästyämme laukkailemaan ympyrällä syötellen vastakkaisella puolella olevalle palloa Queen alkoi rentoutua, eikä minunkaan tarvinnut jatkuvasti kytätä mitä se yritti tehdä. Pelialueen lähelle pysäköity valkoinen pikkuauto kyllä tarjosi tammalle ihmettelyä, mutta kohtuullisen hyvin se kuitenkin selviytyi. Lopuksi otettiin vielä harjoituspeli, joka meni ihan kivasti, vaikka toinen puoli voittikin lopulta ottelun. Loppukävelyn aikana Tom kehui kaikkien kehitystä ja sanoi odottavansa innolla kevään pelejä.
(150 sanaa)

Vastaus:

15 poolopistettä Fudgelle!

- Bretrix, 9.4.

Nimi: Chloe Smith, Fudge

01.03.2017 08:24
Ekat poolotreenit sateessa

Kävelin sateisena keskiviikkopäivänä ensimmäistä kertaa Grand Poloon. Hain lumisen Ella tammani tarhasta, hoidin sen nopeasti. Liinakko äksyili vähänväliä varustaessa, mutta sain kuitenkin Ellan varustettua. Talutin sen poolokentälle, missä muut jo odottelivatkin. Tom toivotti minut tervettulleeksi Fudgen tiimiin, ja aloitimme treenit. Ella oli alussa tavattoman levoton, ja kaatosade, sekä kova tuuli eivät parantaneet yhtään tilannettani. Pelistä ei tullut oikein mitään, sillä muutkin tammat olivat säikyllä tuulella, ja vihasivat selvästi säätä. Hyökkäämisestä ei tullut mitään, kun Ella ei suostunut keskittymään. Tom huuteli kaikille käskyjä, ja yritin parhaani mukaan noudattaa niitä. Komensin liinakkoani tiukkaan ävyyn, ja lopputunnista se alkoi kuuntelemaan hyvin apuja. Vesisade muuttui loppukäynneissä rakeiksi, ja jouduimme kestämään kovan raesateen. Ella oli todella hikinen, tai sitten se oli vain vettä, mutta tallissa laitoin sile punaisen fleeceloimen. Ensimmäiset poolotreenit eivät olleet sujuneet ihan suunnitelmien mukaisesti.....

----------
132 sanaa

Vastaus:

13 pistettä.

- Bretrix, 6.3.

Nimi: Christian, Fudge

27.02.2017 20:59
Helmikuun viimeinen poolotreeni
Maanantain kunniaksi suuntasimme minnekäs muuallekaan kuin poolotilalle. Tom siellä jo odotti meitä malttamattomina, olimme jälleen tapamme mukaan myöhässä. Tänään oli kyllä hyvä selityskin, keli oli äitynyt sellaiseksi tuulessa ja tuiskussa, ettemme nähneet enää nenäämme pidemmälle sankan lumisateen keskeltä. Onneksi hevoset osasivat jo tien Grandeen ja olihan se meilläkin aikalailla selkärangassa. Vihdoin pääsimme perille vartin myöhässä, nopsaan vaihdoimme hevosille loimet päälle hoidettuamme ne. Ne ehtisivät hyvin kuivua puolitoista tuntisten harjoitusten aikana. Poolokenttä oli onneksi tuulensuojassa ja näkyvyyskin parempi järjettömien valonheitinten ansiosta. Kahdentoista jälkeen pääsimme aloittamaan pelaamisen. Alkuun huomasin jo Queenin olevan kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen, muiden tammojen mukaisesti sekin tuntui vihaavan keliä yli kaiken. Kaikki tuntui tapahtuvan kuin käsijarru päällä. Lopulta sain sen kohtalaisesti taipumaan ja kuuntelemaan edes osan avuistani. Sen jälkeen aloittelimme pooloharjoitukset. Ne menivät tänään hyvin, mutta lopettelimme kelin vuoksi hieman aiemmin, koska kaikki alkoivat olla niin märkiä lopputunnista.
----------
140 sanaa

Vastaus:

14 pistettä.

- Bretrix, 6.3.

Nimi: Jess Lampinen, Saga

13.02.2017 21:04
Lauantaikaaos

Ravasin Capilla metsänreunaan, ja pidätin laiskahkon orin käyntiin. Märkä ja mutainen polku kiemurteli edessämme. Cap ei olisi halunnut liikkua, ja ymmärsin täysin miksi. Kevät teki tuloaan- ja välivaihe oli alkanut. Loskaa, jee. Joshua, Venkku ja Alecia olivat kukin edessäni tai takanani. Käppäilimme Grand Polon pihalle, ja laskeuduimme alas.
"Jaah, meillä on hiekkakenttä. Hurraa, mutaa", mutisin katsoessani listaa.
Mutta toisaalta, nurmikentän täytyi olla hyvin liukas ainakin Aivin ruokalassa selitysten perusteella. Edellisen viikon maanantaina kenttä oli kuulemma ollut luistinrata. Cap ravisti loskat selästään (ja tietysti minun päälleni!) ja marssi iloisena tallin lämpöön. Huuhtelin lämpimällä vedellä rapaiset kohdat ja kuivasin ne todella huolella. Loimitin ja harjasin oriin joka jäi onnellisena tallin lämpöön.

Menin hakemaan Diabloa tarhasta ja olisin voinut kirkua turhautumisesta. Diablo ja sen tarhakaveri olivat rikkoneet ja repineet loimensa! Diablon loimi lojui kuravellissä, ja Diablo oli itse mudanruskea viilettäessään pitkin tarhaa. Nostin loimen lankkuaidalle ja vihelsin. Ei hevostani, mutta sen tarhakaveri.
"Tehdään sitten vaikeimman kautta, urpo", sähisin ja napsautin narun tarhakaverin riimuun.
Talutin ruskean (oikeasti kimon) ruunan talliin, jossa tallityöntekijä näytti aivan samalta kuin minä nähdessäni kaksikon.
"Ei ole totta! Ja me kun ostettiin niille just uuden loimet. Missä ne on?" työntekijä kysyi ottaessaan ruunan.
"No, ton loimi näytti olevan kolmena kappaleena siellä", totesin ottaessani toisen narun.
Palasin pihalle vain nähdäkseni ratsuni viilettävän kohti aitaa. Pinkaisin juoksuun heilutellen narua. Diablo yritti pysähtyä, mutta liukastui rikkinäiseen loimen remmiin. Sujahdin aidan ali tamman kömpiessä pystyyn. Mitään sen kummempaa ei näyttänyt tapahtuneen. Napsautin narun kiinni ja avasin portin. Venkku taittui kaksin kerroin nähdessään Diablon. Hetken kuluttua hänen seuraansa liittyivät muutkin, ja koko kööri nauroi aivan kippurassa.
"Siirretään harkkoja tunnilla jooko?" anelin.
Muut suostuivat, ja talutin Diablon suoraan pesukarsinaan. Kostutin mutaa hiukan ja otin hevosshampoon käteeni. Puoli tuntia siinä sai uurastaa, että sain karvan esiin. Vetäisin ylimääräiset vedet pois ja otin seuraavaksi pyyhkeen, ja kuivasin sillä kolme kertaa. Päälle vielä kuivatusloimi. Hevosta ei voinut tunnistaa aikaisemmaksi. Katsoin kelloa. Kolme varttia aikaa varustaa ratsu.

"Otetaan ihan rauhallisesti! Kenttä on yhtä velliä, joten maksimissaan hidasta laukkaa!" ohjasin.
Elly tanssahteli paikallaan. Ale seisoi valmiina säntäämään eteenpäin. Ness yritti kavahdella mutaa, ja leikki prinsessaa. Diablo olisi halunnut kiitää kuin nuoli eteenpäin.
"Ottakaa jokainen pallo. Otetaan ihan vaan kuljetusta!" ohjasin.
Tiimiläiset ja minä otimme pallot ja lähdimme kuljettamaan. Ness keskittyi mutaan Alecian huomautuksista huolimatta, ja säikähti palloa loikaten taaaksepäin. Elly säikähti Nessiä, ja kavahti pienesti pystyyn Joshuan roikkuessa taidokkaasti kyydissä. Ale, joka oli vain odottanut tekosyytä lähteä, säntäsi vauhdikkaaseen laukkaan, eikä enempää tarvittu. Kireä hevoseni säntäsi Alen perään. Venkku kamppaili Alen kanssa. Enempää en nähnyt, paitsi Nessin, joka poikitti. Myöhemmin Alecia sanoi, että Elly oli sännännyt peräämme Ness perässään. Kaikki ratsastajat kamppailivat pysäyttääkseen ratsunsa. Ensimmäisenä pysähtyi Ness, ja seisautti samalla Ellyn, koska muuten Elly olisi juossut Nessin pehvaa päin. Ale kamppaili pitääkseen jalkansa maassa liukuessaan mudassa. Ale ja Venkku pysähtyivät juuri ennen aitaa. Diablo liukui sivuttain kohti aitaa, tosin ilman minua. Tömpsähdin mutaan. Muistan, että kun nousin ottmaan Diabloa, se riuhtaisi ohjia niin että tumps, minä suoraan päin aitaa. Paukkuturvikseni, joka ei ollut jostain syystä auennut luiskahtaessani maahan, lämähti auki suoraan Diablon naamaan. Diablo kavahti pienesti, muttei alkanut temppuilemaan muuten kuin nykäisemällä päätään. Kapusin selkään.
"Loppuverkataan nämä. En nää syytä jatkaa, paitsi että kuljetetaan pallot RAVISSA takaisin paikoilleen."
Napautin kantapäitäni kevyesti Diablon kylkiin, ja se lähti verkkaiseen raviin. Vasta silloin älysin kurkistaa sen jalkoihin. "Ei hemmetti", ajattelin. Diablon jalat ja todennäköisesti vatsakin näytti suurinpiirtein samalta kuin tarhasta tultuaan. Laitoin pallon ja mailan pois ja otin loppulaukan. Diablo ei olisi halunnut liikkua, ja toistin avut varmaan viitisen kertaa. Viimeisellä kerralla otin ohjat yhteen käteen ja läimäisin neitiä kevyesti lavalle. Diablo nosti laiskahkon laukan. Potkaisin sitä kevyesti kylkiin. Laukka reipastui, ja laukkasimme muutaman voltin. Pidätin raviin. Diablo liikkui edelleen kovin hitaasti.

Talutin tamman jälleen pesukarsinaan, jonne alkoi muodostua jono. Huuhtelin jalat ja riisuin varusteet. Jätin tamman karsinaan, ja kävelin Capin luo. Ori nyrpisti turpaansa huomatessaan mutaisuuteni, jolle en voinut kuin nauraa.

***********
642 sanaa.

Vastaus:

Otsikko ei enteillyt ollenkaan hyvää. Tarinassa ei kyllä hahmosi osalta ollut paljoa kehumista :D Poolotreenit olivat oikea sirkus, jossa kaaos tuntui maksimoituvan. Taistelitte kuitenkin treenien läpi ihailtavalla tarmolla, vaikka kaikki meni päin honkia. Mutaiset poolotreenit eivät ylipäätäänkään kuulosta kovin houkuttelevilta..

64 pistettä.

- Bretrix, 6.3.

Nimi: Christian

06.02.2017 21:25
Lumi tuprusi mustien kavioiden alla, kun Queen paineli menemään parhaansa mukaan. Kentän huoltaja oli unohtanut napsauttaa lähtiessään sunnuntaina poolokentän lämmitysnappulan päälle, joten maanantaina treenattiin oikeassa talvisäässä. Pakkastakin oli saatu kymmenisen astetta, juuri sopivasti, että tarkeni vielä treenata, muttei ollut liian kylmä kuitenkaan. Queen nautti klipatun karvan tuomasta viileydestä täysin rinnoin ja laukkasi pallon perässä kohti toista päätä kenttää. Tom huuteli ohjeita, en kyllä kuullut niistä puoliakaan miehen topatun takin ja kaulahuivin alta, mutta tuskin ne meitä koskivatkaan. Höykytettäväksi oli ilmeisesti päässyt tällä kertaa John, joka sai ansionsa mukaan laukatessaan ruunallaan, kuin mielipuoli perässämme. Ihan liian lujaa jäiselle kentälle, jonka alla oli vielä liukas tekonurmi! Jotenkin ruuna ihmeen kaupalla onnistui kuitenkin pysymään pystyssä, vaikka poika viiletti menemään hurjaa kyytiä pysähtyen maalin edustalle liukujarrutukseen. Se riitti Tomille ja punainen kortti vilahti ohitseni niin nopeasti, että Queenkin taisi pelästyä. Mistä tuokin tuohon jo ehti?

Johnin lähdettyä omatoimisiin loppuverryttelyihin Tuckerin kanssa jatkoimme harjoituksia pareittain syötellen. Sain parikseni onneksi Aivin, jonka Olaf oli rauhallinen kaveri. Vanhempi ori ei jaksanut pelin tiimellyksestä enää välittää ja saimme ansaitun lepotauon treenaten rauhallisesti loppupätkän. Itsenäisten verryttelyjen aikana Tom lähti lämmittelemään, oli kai kahdenkeskistä asiaa Johnille, johon meitä ei haluttu mukaan.
- Jokohan se nyt lentää joukkueesta? Charlotte arvaili.
- No ei kai nyt sentään, meitä on niin vähän, toppuuttelin tytön haihatuksia.
- Oli se vaan melkosta menoa, Lea sanoi pysäyttäen Drop Itin eli Dropin keskusteluympyräämme.
Laskeuduin alas Queenin selästä ja talutimme loppukäynnit neljän rintamana, Ellen ei osallistunut tänään harjoituksiin, koska oli ollut viikonloppuna perheensä kanssa risteilyllä ja lentäisi Englantiin vasta tänään. Saimme hevoset taluteltua ja vartin päästä palasimme talliin hoitamaan niitä. Alkoi tulla jo kylmä, tosin toiset ihmettelivät miten olin alkujaankaan pärjännyt softshell-takissa ja ratsastushousuissa, olkoonkin että niiden alla oli pitkät kalsongit (onneksi tytöt eivät nähneet mustia kalsareita, joissa oli punaisia sydämiä, siitä vasta olisi riemu revennyt ja ikuinen häpeä!) Itsekin kyllä vähän ihmettelin asiaa, mutta tyydyin toteamaan, että onneksi en ollut pukenut ennen tuntia mukanani tuomaa vaaleansinistä vuoretonta takkia, olisi tullut kuuma. Aivi tyytyi ravistelemaan päätään.
---------------
325 sanaa

Vastaus:

Poolotarinoiden piristys ovat nämä yksittäiset huvittavat virkkeet, joita on oikea ilo bongailla muuten niin asiapitoisesta tekstistä: "Onneksi tytöt eivät nähneet mustia kalsareita, joissa oli punaisia sydämiä, siitä vasta olisi riemu revennyt ja ikuinen häpeä!"

33 poolopistettä.

- Bretrix, 6.3.

 

Virtuaalinen Hevosopisto • Virtual Equine College

©2017 Hevosopisto Tulipuro - suntuubi.com